Näin valmistumisen kynnyksellä on tullut aika jälleen pohtia tulevaisuuden tavoitteita ja haaveita.
Omalla kohdallani ne ovat usein olleet yksilökeskeisiä; koulupaikka, työt, harrastukset, matkat, kokemukset, elämykset… Ja olen päässytkin kokemaan paljon hienoja asioita. Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa huomannut, että kuullessani keskustelun ”haluan käydä siellä, täällä ja tuolla- tehdä tätä, tuota ja sitäkin..” havaitsen yhä useammin jääväni hiljaiseksi. Mikäli tähän haaveiluun innostun lähtemään, on oloni pian melko ontto- jälleen yksi ”minä” -kärki edellä toteutettava haaveiden reissu tai bucket listin-elämys.

Olen kiitollinen, että olen saanut kokea elämässäni paljon, opiskella unelmien alaa, työskennellä ulkomailla, reissata ja harrastaa monipuolisesti. Olen myös tavoitteellinen ja toimeen tarttuva tyyppi, joka on edesauttanut haaveiden toteuttamista. Unelmien toteutuminen ei kuitenkaan ole enää tuottanut samanlaista iloa kuin ennen. Olen kovasti pohtinut syitä tälle tunteelle, ja uskon löytäneeni syyn harmaudelle; yksilökeskeisen bucket- list kulttuurin varjon.

Unelmistani ja tavoitteistani on selkeästi puuttunut laajempi yhteisöllinen aspekti. Toki haaveisiin sisältyy usein lähipiirinkin, mutta ne eivät ole koskaan kattaneet laajemman ryhmän hyvinvoinnin edesauttamista, tai konkreettisia askelia sen tavoittelemiseksi. En ole osannut ajatella, että laskuvarjohypyn sijasta bucket listillä voisikin lukea ”käyn kerran viikossa vapaaehtoisena vanhusvierailijana vuoden ajan”, ”pyrin ratkaisemaan seuraavan vuoden aikana tunnistamani ongelman y, ja tavoitteen saavuttamiseksi aion tehdä x, x & x” tai ”ostan seuraavista säästöistäni asian x hyväntekeväisyyteen matkan sijaan”.

Olenkin paljon pohtinut, mitä olisivat ne uudet tavoitteet ja osa-alueet, joihin haluaisin kiinnittää aikani, huomioni ja sitoutumiseni. Tavoitteita ja haaveita, jotka eivät liity ainoastaan itseeni ja lähipiiriini, vaan myös laajempaan yhteisöön ja solidaarisuuteen- liittyivät nämä teemat sitten ihmisiin, luontoon tai eläimiin. Tuntuu, että olen saanut elämältä niin paljon, että on korkea aika löytää keinoja antaa myös takaisin.

Haluan tavoitella asioita, joista ei ole iloa vain minulle itselleni, tuoden lopulta tunteen, että todellinen, syvä merkityksellisyys puuttuu. Pyrkiä kohti yhteenkuuluvuudentunnetta, joka pohjautuu suuremman kokonaisuuden puolesta toimiseen, ja toimia laajemman yhteisön hyväksi samalla intensiteetillä, jonka olen vuosien varrella käyttänyt bucket listin lyhentämiseen.

-Sosiologin päiväkirja

Alkuperäinen julkaisu Instagramissa 22.4,2022.