Olen aikaisemmin käsitellyt syitä oikeistopulististen puolueiden äänestämisen taustalla. Itävallan poliittisen kentän muutos tarjoaakin mahdollisuuden ymmärtää populistisen puolueen retoriikan merkitystä koko maan poliittiselle kehitykselle- ja oppia näistä kehityskuluista.

Itävallan monipuoluejärjestelmän hallitsevat puolueet ovat ÖVP (kons. krist.) & SPÖ (sd). 1980- luvulta lähtien suosiota on kasvattanut nationalistinen FPÖ, joka alkoi ajaa maahanmuuttovastaista (Turkkilaiset, Jugoslaavit & Afrikka) politiikkaa, ja kritisoida valtapuolueiden toimintaa mm. verorahojen käytössä. 2005 lähtien puolueen esiintyminen alkoi sisältää avoimesti muslimeja ja islamin kulttuuria vastustavaa retoriikkaa.

1990- luvulla valtapuolueet ÖVP & FPÖ menettivät kannatustaan populistiselle FPÖ:lle. Turvatakseen äänestäjänsä, myös ÖVP & FPÖ alkoivat kiristämään maahanmuuttopoliittisia näkemyksiään. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta mm. uskottavien strategioiden puutteen vuoksi, ja FPÖ jatkoi kasvuaan. Uhkarohkea mukautumisstrategia vahingoitti valtapuolueita kahtaalta; FPÖ-mielisten mukaan puolueet tekivät edelleen liian vähän ja liian hitaasti, ja kääntyivät edelleen FPÖ:n puoleen. Mukautumista kritisoivat taas valitsivat siirtolais- ja kultttuurikysymyksiin vapaammin suhtautuvia puolueita.

Vuonna 2005 valtapuolueiden reaktiot FPÖ:n islamofobiseenn kehitykseen mukailivat 90-luvun toimia. FPÖ:n islaminvastaiset teemat: turvallisuus, identiteetti & kulttuurinen yhteensopivuus saivat tilaa valtapuolueiden julkisessa diskurssissa. Etenkin konservatiivinen ÖVP pyrki erottautumaan selkeällä muslimi- ja islamivastaisuudella, ja muut, rasismivastaisinakin profiloituneet puolueet, mukailivat tätä äärioikeistolähtöistä retoriikkaa.
FPÖ:n jatkuva kannatus äänestäjien keskuudessa pakotti koko Itävallan poliittisen kentän mukautumaan islaminvastaiseen politiikkaan. Vuodesta 2017 Sebastian Kruz vei ÖVP:tä niin islaminvastaiseen suuntaan, että sitä oli enää vaikeaa erottaa äärioikeistolaisesta FPÖ:stä. Puolue saavuttu tavoitteensa, ja voitti vaaleissa sekä SPÖ:n että FPÖ:n.

Mielipidemittausten mukaan äänestäjien näkemykset islamista ja maahanmuutosta ovat kriittisiä (n.50%)
Poliittisten mielipiteiden taustalta löytyy kuitenkin retoriikan paradoksi. Oleellista on, etteivät puolueet vain vastaa äänestäjien toiveisiin, vaan myös muokkaavat mielipiteitä- joko uusintaen tai haastaen vallalla olevia diskursseja. Kahden puolueen esittäessä vahvaa islaminvastaista retoriikkaa syntyy paradoksi, jossa Islamin ja maahanmuuton *koettu* uhka kasvaa äänestäjien keskuudessa. Tämä edelleen kasvattaa valtapuolueiden tarvetta kiristää islamiin ja maahanmuuttoon liittyvää politiikkansa turvatakseen äänestäjänsä, ja näin äärioikeistolainen retoriikka normalisoituu osaksi poliittista kenttää. Kumpi oli ensin, muna vai kana?

-Sosiologin päiväkirja

Alkuperäinen julkaisu Instagramissa 17.3.2022.