Kategoria: Ihmisyys
-
Miksi keskustelu voi olla hankalaa, jos toisella – tai sinulla – on vahva ryhmäidentiteetti?
Opintojen alku on monelle aikaa, jolloin oma ajattelu muovautuu uusien vaikutteiden kautta – tätä kutsutaan sosiaalipsykologiassa uudelleensosiaalisoitumiseksi. Silloin ihminen omaksuu ympärillä olevilta, arvostamiltaan ihmisiltä uusia tapoja ajatella, nähdä maailmaa ja hahmottaa todellisuutta. Olemme silloin melko haavoittuvaisia ja imemme ympäristön uusia normeja ja odotuksia kuin pesusienet – sopeutuaksemme joukkoon. Muistan itsekin imeneeni vahvasti kunnioittamieni professorien, opettajien…
-
Yhteiskuntamme ohjaa hakemaan hyväksyntää muilta suoritusten kautta ja sen seurauksena emme opi koskaan hyväksymään itseämme
Yleinen hyväksyntä valinnoillesi, ajatuksillesi ja teoillesi kertoo vain vallitsevan kulttuurin yleisistä mielipiteistä, ei siitä, onko tekosi tai tapasi ajatella hyvä, paha, huono vai oivaltava. Meidät opetetaan koulusta asti hakemaan hyväksyntää muilta. Saadessamme palautetta suorituksistamme jäämme koukkuun palautteeseen, ja janomme tulla hyväksytyiksi kasvaa. Meihin rakennetun ulkopuolisen hyväksynnän koukun seurauksena saatamme lähteä aikuisenakin etsimään menestystä, kunniamainintoja ja…
-
Lasten mielenterveysongelmat ovat globaali epidemia, jonka pysäyttäminen on aikuisten vastuulla
Usa:ssa nuorten itsemurhat lisääntyivät 62% 14 vuoden aikana, ja aikuisten on otettava vastuu kehityksen pysäyttämiseksi Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt on keskittynyt urallaan ymmärtämään tekijöitä, jotka ovat yhteiskunnasamme synnyttäneet ahdistuneen, masentuneen ja mielenterveysongelmista kärsivän sukupolven. Tuoreessa kirjassaan hän on löytänyt jälleen uuden näkökulman globaaliin mielenterveysepidemiaab: lapsuuden menettämisen. Haidt:in mukaan ihmisten sosialisoituminen ja kulttuuurin omaksuminen tapahtuu lapsuudessa leikin…
-
Kateus on motivaation ensiaste
Muutama kesä sitten selasin linkkaria ahdistuneena. Olin töissä marjatilalla, ja ”kaikki muut” näyttivät tekevän hienoa uraa jopa kansainvälisissä tehtävissä, joista olin pitkään haaveillut. Olin niin kateellinen, että ihan oksetti. Tunsin olevani luuseri, enkä uskonut pääseväni koskaan ”oman alan” töihin. Onneksi hieman helpotusta hetkeen toi, että ymmärsin suurimman osan nopeasti uralla edenneistä käyneen stadin eliittilukioita, joten…
-
Mikä susta tulee isona -kysymys rajoittaa ihmisen elämänmahdollisuuksia, ja on esimerkki yhteiskunnallisen kontrollin voimasta
”Mikä susta tulee isona?” Kysymys on monelle ensimmäisiä kysymyksiä, jotka muistaa itselle esitetyn. Kolmeakymppiä lähestyessä yhtä montaa kalvaa sisäinen ja kasvava ahdistus. Vastausta kysymykseen ei ole vieläkään löytynyt. Vikaa etsitään itsestä sen sijaan, että kyseenalaistettaisiin koko kysymyksen ongelmallisuus. Ensinnäkin. Kuka on iso? Milloin on iso? Loppuuko isona oleminen kun jää eläkkeelle? Mitä sitten on? Ja…
-
Juhlakausi ja hengettömien keskustelujen kuorma
Tiedätkö sen tunteen, kun olet koko pitkän työviikon kaivannut ihmisiä ja kavereita? Kun olet odottanut viikonloppua, jotta pääset vaihtamaan rauhassa ajatuksia? Kun sunnuntai aamuna heräät, ja koet olosi tyhjäksi – olet ollut illan juhlissa, jotka eivät tuntuneet täyttävän sosiaalista tarvettasi. Keskustelut eivät soljuneet, puhuit vain pinnallisista asioista etkä kokenut ymmärtäväsi keskustelukumppaneidesi maailmankuvaa ja kokemusmaailmaa sen…
-
Kiltin ihmisen voi olla vaikeaa luottaa muihin ihmisiin, sillä omia tunteitaan piilottamalla hän ei anna muille mahdollisuutta tuntea aitoa itseään
Mielenterveysviikkoon liittyen ajattelin kirjoittaa hieman henkilökohtaisemmasta aiheesta: yksinäisyyden tunteesta yhteisössä. Minut tunteville ihmisille olen todennäköisesti näyttänyt aina siltä, että minulla on paljon kavereita, ja että en ole todennäköisimpiä henkilöitä kokemaan yksinäisyyttä. Todellisuus on kuitenkin varsin toisenlainen. Olen ollut ajoittain hyvin yksinäinen, lapsesta lähtien. Olen ollut yksinäinen yhteisöissä, jonka myötä olen kokenut itseni perustavanlaatusesti vääränlaiseksi. ”Toivon,…
-
Nalkuttavan naisen ja marttyyriäidin stereotypiat ovat historiassa muodostuneiden selviytymiskeinojen lopputuotteita, joista naiset kollektiivisesti parantuvat
Moni meistä tunnistaa nalkuttavan naisen ja marttyyriäidin stereotypiat, sekä ”yllättävään” eroon päättyvät parisuhteet. Moni nainen myös tietää, että kriisien ja yllättävien erojen takana ei ole yksittäinen tiskivuori taikka pettymys vapaa-ajan vieton tapoihin- vaikka ilman toimivaa, vastavuoroiselle luottamukselle rakentuvaa kommunikaatiota tilanne saattaa siltä näyttäytyäkin parisuhteen toiselle osapuolelle. Sen sijaan taustalta saattaa usein löytyä pitkä sosiaalinen ja…
-
Itsensä piilottaminen aikuisten asiantuntijoiden maailmassa
”Luon itsevarmasti valoa ja rakkautta ympärilleni, olen pirskahtelva oma itseni, en rajoita itseäni olemasta kuka olen” Lauseesta on muodostunut ensimmäinen ”mantra” joka-aamuiseen meditaatiooni ohjaamaan päivän ajattelua. Miksi jotain näin itsestäänselvän kuuloista täytyy erikseen opetella? Mistä kaikki se häpeä, pelko ja tunne siitä, että on vääränlainen – ei koskaan sopiva sinne missä on? Muutos lähtee sisältäpäin,…
-
Lamaannuttavatko someprofiilit identiteetin kehityksen? Someprofilin riskit pohdituttavat sen isovelimaisen ajattelun hallitsemisen näkökulmasta
Sosiaalisen median somekupla on herättänyt minussa kasvavissa määrin ahdistusta kuluneena talvena. Olen pohtinut paljon sitä, kuinka ne keiden postaukset minulle eniten näkyvät, määrittävät alitajuisesti sitä, mistä ajattelen olevan suotavaa kirjoittaa ja mistä näkökulmista. Minua on alkanut pelottamaan, että tiedostamattani rajaan ajatteluani somekuplaani sopivaksi, ja samalla heikennän kykyäni ajatella ja kirjoittaa kriittisesti. Eniten epämukavuutta on kuitenkin…
-
Yksilökeskeisiä piirteitä korostavassa yrittäjyysyhteiskunnassa ihannekansalainen ei epäonnistu – ja siksi se hävettää ja sattuu
Olemme siirtyneet yhteiskuntana 1990-luvun koulutuspoliittisten päätösten seurauksena kohti yksilöä, yksilöiden välistä kilpailua korostavaa ja yrittäjyyteen kannustavaa kansalaisuutta. Yrittäjäyhteiskuntaa. Sosisologiassa ilmiötä on pyritty avaamaan “yrittäjäminuuden” termillä. Sillä viitataan hallintaan, jossa kulttuurisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti tuotetaan tietynlaisia kansalaisia. Uusliberalistisessa hallinnassa yksilöltä vaaditaan itsenäisyyttä, joustavuutta ja vastuuntuntoa erona modernin palkkatyöläisyyden vaatimuksiin, kuten vaatimattomuuteen, kurinalaisuuteen ja sopeutumiseen. Samanaikaisesti yksilön…
-
Yksilökeskeinen aikamme on omiaan tuottamaan pelastajasyndroomasta kärsiviä nuoria
Pelastajasyndrooma perustuu ajatukselle, että yksi ihminen voi pelastaa toisen ihmisen, ryhmän, koko maailman.. tätä ajatusta on ruokittu kristinuskosta lähtien, ja nykypäivän elokuva- ja vaikuttaja-alat boostaavat trendiä tunnustetusta yksilöstä maailman pelastajana. ”Juuri SINÄ voit olla se merkittävän muutoksen aikaan saaja – kunhan vaan teet tarpeeksi töitä!” Meritokraattinen mallimme uskottelee Pelastajasyndroomasta kärsivälle ominaista ovat ongelmien ottaminen henkilökohtaisesti,…
-
Miksi tuntuu siltä, että jokaisella pitäisi olla tänä päivänä oma polku ja valmis menestystarina?
Tiedätkö tunteen, kun tapaatte kavereiden kesken ja kaikilla paitsi sinulla tuntuu olevan pakka kasassa? On urasuunnitelmia, ylennyksiä, tavoitteita ja palkankorotuksia… …kunnes yksi paljastaa saaneensa potkut, toinen vihaavansa työtään, kolmas kertoo olevansa ihan puilla paljailla upeista kulisseista huolimatta. Mikä meitä vaivaa? Sosiologi Anthony Giddensin mukaan yhteiskunnan yksilökeskeistyminen on siirtänyt vastuun maailman ymmärtämisestä yksilölle. Maailman modernisoituessa ja…
-
MITEN KULTTUURIMME UUSINTAA OMISTA TUNTEISTA IRTAANTUMISEN KOKEMUKSIA JA KUINKA OIREILU NÄKYY ARJESSAMME?
“Huomaan, että olet täysin irti omista tunteistasi – puheesi keskittyy muiden tunteista kertomiseen, mutta missä ovat omasi?” Tunnisti terapeuttini ensimmäisellä käynnillämme kolme vuotta sitten. Siksikö tunnemaailmani tuntui niin vaikealta hallita? Siksikö en luottanut lainkaan omiin tunteisiini? Siksikö koin syyllisyyttä tunteistani? Vuosia myöhemmin olen huomannut, että en ole yksin. Omista tunteista irtaantumisen kokemus on melko yleistä,…
-
Minun oli irroitettava itseni urheilusta, jotta voisin urheilla vain itseäni varten
Riittämättömyyden, vajavaisuuden ja vaativuuden tunnelukot tuottivat toksisen treenimentaliteetin Olin eilen pitkästä aikaa salilla – paikka, jossa olen viettänyt satoja tunteja edellisen 15 vuoden aikana. Tuntui, että sain vihdoin treenata rauhassa, itseltäni rauhassa. Vuosi sitten aloin reflektoimaan suhdettani urheiluun. Pari vuotta harrastamani triathlon oli vienyt sydämeni. Se tarjosi minulle työkalun lähes täysin päihteettömään elämään, yhteisön ja…
-
Oikeiden rutiineiden avulla on mahdollista kasvaa omaksi itsekseen
Rutiinit ovat itsensä kehittämisen korkoa korolle -ilmiö. Tavat, tottumukset ja tieto kertaantuvat ja vievät toistuessaan päivä päivältä kohti sitä ihmistä, joka haluat (tai et halua) tulevaisuudessasi olla. ”Siis mä en oo mitään muuta ku bilettäjä. Se tyyppi joka sanoo kaikkeen joo ja lähtee aina vikana himaan. Mulla ei oo mitään muuta identiteettiä, vaikka tää on…
-
Arjen murheet etääännyttivät ihmisistä ja toivat näkyväksi kiltin tytön syndrooman
Musta tuntuu, että oon jotenkin tosi kuormittavaa seuraa tällä hetkellä. Mua hävettää ja ahdistaa nähdä kavereitakin kun tuntuu että mulla on kokoajan vain raskaita juttuja kerrottavana. ”Mitä kuuluu” -kysymykset on niin vaikeita että mielummin oon näkemättä ketään”… avauduin ystävälleni kesällä. Kuluneen vuoden aikana elämässä myllertäneet muutokset, epävarma työllisyystilanne, syvä identiteettikriisi uran suhteen ja jatkuvasti vaivanneet…
-
Eksistentiaalinen kriisi valmistumisen jälkeen? Et ole yksin
”Tuntuu, et sitä omaa tilannnetta alkaa heti yliselittämään ihan vieraille ihmisille. Et miten tää ei oo pitkäaikanen duuni, en koe sitä omaksi, millanen ihminen ylipäätään oon, mitä toivon työltä yms. Miks en voi vaan todeta et oon nyt tässä työssä ja se siitä”, pohti ystäväni turhautuneena. Opintojen aikaan ihminen on ikään kuin suojassa- tietää mitä…
-
Miltä tuntuu saada aivovamma?
Yksinäiseltä, avuttomalta, vainoharhaiselta, hullulta. 9 vuotta sitten, 19 vuotiaana, sain lievän aivovamman. Hermostovaurion johdosta menetin maku-ja hajuaistini. Lääkäreiden ennusteista huolimatta sain aistini puolen vuoden kuluttua takaisin hermostoni korjauduttua. Tai niin ainakin luulin. Vietin kyseisen talven yön yksinäisimmät tunnit googlessa: ”Persoonallisuuden muutokset aivovamman myötä”, ”tunne-elämän muutokset aivovamman myötä”, ”masennus ja aivovamma”, ”kaksisuuntaininen mielialahäiriö ja aivovamma”, ”vainoharhaisuus…
-
Ajatuksia ulkomaan lomamatkalta
Täysi-ikäistyttyäni ja aloitettuani työnteon priorisoin pitkään tuloni matkailua varten. Olen ollut aina kiinnostunut uusista maista, kulttuureista ja ihmisistä. Matkailu tarjoaa mahdollisuuden oppia ymmärtämään maailmaa jokaisen kohtaamisen myötä hieman paremmin. Suomi oli minulle pitkään maailman nurkka, turvallinen koti, josta pääsee helposti ponnistamaan seuraaviin seikkailuihin. Vuonna 2018 muistan kirjoittaneeni, että minulle tekisi hyvää olla edes yksi vuosi…
Sosiologin päiväkirja 