Olen sosiologi, viestinnän ammattilainen ja dialogitaitojen kouluttaja. Uskon, että sosiaalinen hyvinvointi syntyy kyvystä kohdata sekä itsensä että toiset rakentavasti, kunnioittavasti ja läsnäolevasti. Kirjoittajana ja kouluttajana yhdistän yhteiskunta- ja ihmistieteellisen ymmärryksen omiin kokemuksiini mielenterveyden haasteista, yhteyttä vahvistavien vuorovaikutustaitojen harjoittelusta sekä henkisestä kasvusta.
Puhun, kirjoitan ja koulutan, jotta meillä jokaisella olisi mahdollisuus rakentaa yhteisöjä, jotka vahvistavat yhteyden kokemusta. Ota yhteyttä, jos kaipaat sosiologin näkökulmaa mediasisältöösi tai uudenlaista tapaa luoda yhteyttä yhteisössäsi.
UUSIMMAT KIRJOITUKSET
-
Pikakahvimemegirl herättää tunteita puolesta ja vastaan – miksi Tuuvan ajatukset kiinnostavat pienituloisia nuoria?
Taiteilija Alma Tuuvan (pikakahvimemegirl) haastattelu Taloussanomissa on herättänyt aktiivista keskustelua oikeudesta jättäytyä työelämän ulkopuolelle. Tuuva haastaa keskiluokkaisen kaavan mukaan elämisen; koulutus, työpaikka, parisuhde, asuntolaina. Ajassamme etenkin pienituloisten vanhempien lapset ovat nähneet raskaan ja pienipalkkaisen työn seuraukset yksilön elämälle. Somen boostaama ymmärrys elämän ainutkertaisuudesta ja itsensä asettaminen henkisesti ja fyysisesti kuluttavien ja pienipalkkaisten työpaikkojen rattaisiin ei…
-
Yksilökeskeisiä piirteitä korostavassa yrittäjyysyhteiskunnassa ihannekansalainen ei epäonnistu – ja siksi se hävettää ja sattuu
Olemme siirtyneet yhteiskuntana 1990-luvun koulutuspoliittisten päätösten seurauksena kohti yksilöä, yksilöiden välistä kilpailua korostavaa ja yrittäjyyteen kannustavaa kansalaisuutta. Yrittäjäyhteiskuntaa. Sosisologiassa ilmiötä on pyritty avaamaan “yrittäjäminuuden” termillä. Sillä viitataan hallintaan, jossa kulttuurisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti tuotetaan tietynlaisia kansalaisia. Uusliberalistisessa hallinnassa yksilöltä vaaditaan itsenäisyyttä, joustavuutta ja vastuuntuntoa erona modernin palkkatyöläisyyden vaatimuksiin, kuten vaatimattomuuteen, kurinalaisuuteen ja sopeutumiseen. Samanaikaisesti yksilön…
-
Yksilökeskeinen aikamme on omiaan tuottamaan pelastajasyndroomasta kärsiviä nuoria
Pelastajasyndrooma perustuu ajatukselle, että yksi ihminen voi pelastaa toisen ihmisen, ryhmän, koko maailman.. tätä ajatusta on ruokittu kristinuskosta lähtien, ja nykypäivän elokuva- ja vaikuttaja-alat boostaavat trendiä tunnustetusta yksilöstä maailman pelastajana. ”Juuri SINÄ voit olla se merkittävän muutoksen aikaan saaja – kunhan vaan teet tarpeeksi töitä!” Meritokraattinen mallimme uskottelee Pelastajasyndroomasta kärsivälle ominaista ovat ongelmien ottaminen henkilökohtaisesti,…
-
Yksilön valinnoilla on väliä vaikka kuluttavalle keskiluokalle uskotellaan muuta
Ilmastonmuutoskeskustelussa hallitseva narratiivi on keskittynyt kertomaan, kuinka yritysten tulee ottaa vastuu ja yksilöt ovat yritysten päätösten passiivisia seuraajia. Moni yritys onkin ottanut onkeensa ja tehnyt upeita viherpesukampanjoita niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Sen sijaan luonnon- ja ympäristönsuojelukeskustelussa vastuu siirretään myös yksilölle. Jokaisella meillä, sinulla ja minulla, on vastuu ympäristöstämme. Se ei ole sinun tai minun, se…
-
Miksi tuntuu siltä, että jokaisella pitäisi olla tänä päivänä oma polku ja valmis menestystarina?
Tiedätkö tunteen, kun tapaatte kavereiden kesken ja kaikilla paitsi sinulla tuntuu olevan pakka kasassa? On urasuunnitelmia, ylennyksiä, tavoitteita ja palkankorotuksia… …kunnes yksi paljastaa saaneensa potkut, toinen vihaavansa työtään, kolmas kertoo olevansa ihan puilla paljailla upeista kulisseista huolimatta. Mikä meitä vaivaa? Sosiologi Anthony Giddensin mukaan yhteiskunnan yksilökeskeistyminen on siirtänyt vastuun maailman ymmärtämisestä yksilölle. Maailman modernisoituessa ja…
-
MITEN KULTTUURIMME UUSINTAA OMISTA TUNTEISTA IRTAANTUMISEN KOKEMUKSIA JA KUINKA OIREILU NÄKYY ARJESSAMME?
“Huomaan, että olet täysin irti omista tunteistasi – puheesi keskittyy muiden tunteista kertomiseen, mutta missä ovat omasi?” Tunnisti terapeuttini ensimmäisellä käynnillämme kolme vuotta sitten. Siksikö tunnemaailmani tuntui niin vaikealta hallita? Siksikö en luottanut lainkaan omiin tunteisiini? Siksikö koin syyllisyyttä tunteistani? Vuosia myöhemmin olen huomannut, että en ole yksin. Omista tunteista irtaantumisen kokemus on melko yleistä,…
Sosiologin päiväkirja 