En tiennyt, että seuraava vuosi opettaisi minulle yhtä paljon kuin vuodet terapiassa.

Mulle kolmen vuoden psykodynaaminen terapia tuntui työltä. Terapian tavoitteena oli ennaltaehkäistä toistuvia masennusjaksoja, uupumusta ja parantaa työkykyä. Viikoittaisten käyntien loppumisen jälkeen oloni olikin paitsi kiitollinen, myös helpottunut.

Psykodynaamisessa terapiassa syvennytään ihmisen ajatteluun, tunteisiin, kokemuksiin ja käyttäytymismalleihin ja pyritään lisäämään ymmärrystä niiden vaikutuksesta nykyiseen elämäntilanteeseen ja kokemusmaailmaan. 

Terapian myötä kehityin valtavasti itsereflektoinnissa. Kunnollisena ja tunnollisena ”potilaana” kirjoitin jokaisen terapiakerran jälkeen muistiinpanot tapaamisesta ja sen herättämistä tunteista.  

Samanaikaisesti valmistauduin huolella tulevan viikon tapaamiseen. Toteutin terapiaa tavalla, jonka takia olin osaltaan huoneeseen alunperin päätynytkin. Tapasin terapeuttini aina maanantaisin, enkä sopinut koskaan muita menoja kyseiselle päivälle. Maanantai oli viikkoni raskain päivä.

Vuosi terapian jälkeen on ollut poisoppimista terapiamindsetistä ja ”terapeuttisesta kulttuurista”. Kun on vuosia tottunut analysoimaan ja etsimään syvempiä merkityksiä kokemuksistaan, muutos ei tapahdu yhdessä yössä.

Olen opetellut käsittelemään tunteitani itsenäisesti ja elämään arkea ilman jatkuvaa mielenterveystyötä. On vapauttavaa huomata yhä enemmän päiviä, jolloin en analysoi, vaan annan asioiden olla. Keskeneräisyys ja radikaali itsensä hyväksyminen ovat alkaneet tuntua tärkeämmiltä kuin loputon itsetutkiskelu.

Mielenterveyteni on hyvä. En enää etsi korjattavaa, vaan hyväksyn itseni sellaisena kuin olen — kaikkine piirteideni, jotka tekevät minusta minut. Tunteet ja ajatukset saavat tulla ja mennä ilman, että ne vaativat jatkuvaa tietoista prosessointia. 

Arjen tavalliset hetket alkavat vähitellen merkitä enemmän kuin loputon itsetutkiskelu: ne merkitsevät itsen, muiden ja elämän hyväksymistä ja rakastamista sellaisenaan.

Koen, että uskallan päivä päivältä yhä enemmän vain nauttia elämästä.

Millaisia kokemuksia sulla on terapian jälkeisestä ajasta?