Epävarma työelämä saattaa sitoa minuuden tuottavuuteen myös vapaa-ajalla

Oon viettänyt usean vuoden ajan lomani niin, että mielen on ollut vaikea täysin rentoutua lomalle.

Lyhyet työpätkät, freelancerius, epävarmuus olemassa olevan työn jatkumisesta tai edessä oleva työnhaku ovat usein painaneet mieltä silloin, kun olisi pitänyt asettua rentoutumaan ja irrottautumaan arjesta.

Kuluneena vuonna oon viettänyt mun ensimmäisiä palkallisia lomia. En ollut edes muistanut miten hyvää lomalla oleminen niin, ettei tulevasta toimeentulosta tarvitse huolehtia, voikaan tehdä. 

Epävarmassa maailmassa ja pirstaloituvassa työelämässä kokemus koskettaa yhä useampia meistä.

Michel Foucault’n ajattelussa valta ei toimi ensisijaisesti pakottamalla vaan tuottamalla tietynlaisia subjekteja: ihmisiä, jotka oppivat itse säätelemään, tarkkailemaan ja optimoimaan itseään. 

Työelämän epävarmuuden keskellä tämä näkyy siinä, että työn logiikka leviää myös työajan ulkopuolelle. 

Loma ei ole enää selkeä vastakohta työlle, vaan siitä tulee tila, jossa valmistaudutaan seuraavaan mahdollisuuteen, ylläpidetään omaa työkykyä ja pidetään itseä jatkuvasti potentiaalisesti työllistettävänä.

Kun toimeentulon jatkuvuus näyttäytyy yksilön omana vastuuna, epävarmuus sisäistyy helposti pysyväksi valmiustilaksi. 

Silloin työ ei rajoitu työpaikalle tai työaikaan, vaan siitä tulee tapa olla maailmassa, jatkuvaa oman elämän hallinnointia.

Jos pelko tulevasta toimeentulosta ja elämän perusedellytysten jatkumisesta varjostaa myös lomaa, emme pääse koskaan todella irrottautumaan työstä ja muistamaan, keitä olemme silloin, kun olemassaolomme ei ole sidottu tuottavuuteen.

Työelämän epävarmuus tekee koko elämästä salavihkaa työkeskeistä, ja työn puute tai pelko jatkuvuudesta ulottuu alitajuisesti kaikkeen valveillaoloaikaamme.