Jenni Rotonen nosti eilen esiin kokemuksensa maailmantuskan purkamisesta toisiin ja kysyi, miksi niin moni käyttää nykyään energiaansa tällaiseen tarpeettomaan vihamielisyyteen.

Sosiologisesti ilmiötä voi selittää usealla tavalla:

1) Moraalinen kilpailu

Kun yhteisöt rakentuvat moraaliselle agendalle, myös status rakentuu hyveellisyyden varaan. Syntyy tilanne, jossa muista etsitään ristiriitoja ja vajavaisuuksia oman moraalisen aseman vahvistamiseksi yhteisössä.

2) Identiteettityö myöhäismodernissa ajassa

Identiteettiä rakennetaan yhä näkyvämmin valinnoilla, kulutuksella ja julkisilla kannanotoilla. Julkisten erojen tekeminen toisiin on osa oman identiteetin suojaamista ja ryhmän rajojen tuottamista.

3) Kognitiivinen dissonanssi

Kun ihminen ei täytä omia eettisiä standardejaan, hän joko muuttaa toimintaansa tai purkaa dissonanssia siirtämällä huomion toisiin: “en mä ole täydellinen, mutta tuo toinen on vielä pahempi.”

4) Sosiaalinen pääoma

Eettiset valinnat ja moraalinen tietoisuus ovat esimerkiksi Isntagramissa korkealle arvostettua symbolista pääomaa, jota tuodaan näkyväksi omissa ulostuloissa. Kun sosiaalinen status rakentuu edellisten pohjalle, myös toisten tarkkailu ja ”paljastaminen” alkavat toimimaan oman sosiaalisen aseman vahvistajana.

5) Psykologinen turvattomuus

Kun instituutioihin ei luoteta normien ja arvojen ohjaajina, muutospaine siirtyy yksilöihin. Mitä enemmän maailma ahdistaa, sitä suuremmaksi kasvaa tarve kontrolloida muita ja vaatia normien puhdasta noudattamista yksilöiltä rakenteellisten tasojen sijaan.

Olemme eläneet jo pitkään ajassa, jossa moraalisesta ja eettisestä toiminnasta on tullut identiteetin rakennusväline ja sosiaalisen pääoman lähde. Siksi toisten virheiden tunnistaminen toimii mekanismina, jolla yksilöt ja ryhmät tuottavat rajoja, purkavat syyllisyyttä ja ylläpitävät turvallisuuden tunnetta yhä epävarmemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassa.

Haluankin nostaa tekstin loppuun lauseen, jonka luin juuri ”Tie tuolle puolen” kirjasta: 

”Minä olin ne ihmiset, joita vahingoitin, ja minä olin ne ihmiset, joille sain hyvän mielen” 

Ehkäpä tämä ajatus voisi toimia ohjurina myös niihin hetkiin, kun toiset eivät toimi juuri kuten odottaisimme? 🫶🏽✨