Taiteilija Alma Tuuvan (pikakahvimemegirl) haastattelu Taloussanomissa on herättänyt aktiivista keskustelua oikeudesta jättäytyä työelämän ulkopuolelle. Tuuva haastaa keskiluokkaisen kaavan mukaan elämisen; koulutus, työpaikka, parisuhde, asuntolaina. 

Ajassamme etenkin pienituloisten vanhempien lapset ovat nähneet raskaan ja pienipalkkaisen työn seuraukset yksilön elämälle. Somen boostaama ymmärrys elämän ainutkertaisuudesta ja itsensä asettaminen henkisesti ja fyysisesti kuluttavien ja pienipalkkaisten työpaikkojen rattaisiin ei houkuttele. Tutkijoiden mukaan ammattiluokkien väliset terveyserot näkyvät jo työuran alussa.

Sosiologi Sanna Rikalan mukaan nuorten mielentervyeysongelmien ja työkyvyttömyyden taustat liittyvät vaikeisiin elämänolosuhteisiin kuten ongelmiin toimeentulossa, lähisuhdeväkivaltaan ja alkoholismiin. Varhaiset mielenterveysongelmat ovat näille nuorille tavallisia viimeistään toisen asteen opinnoissa johtaen keskeytyksiin. Lapsuuden ja nuoruuden aikana pedattu peti valmistaa polun pätkätyöttömyyteen ja matalapalkkaisiin silpputöihin. Rikala näkee selkeän yhteyden nuorten aikuisten uupumisen ja raskaiden matalapalkkaisten, epävarmojen töiden välillä.

Perusterveydenhuollosta on lähes mahdotonta saada apua mielenterveyden ongelmiin, sillä Kelan työkyvyttömyysetuuksia alettiin 2000-luvuun lopulla kohdentamaan potentiaalisesti tuottaville ja työllistyville kansalaisille. Siksi terapiassa käyvät YTHS-kautta helpommin avun piiriin päässeet korkeakoulutetut tai työterveyden piirissä olevat.

Pienituloiset nuoret aikuiset uupuvat, sillä heidän on pakko tehdä raskasta matalapalkkaista työtä vailla etenemismahdollisuuksia. 

Tätä elettyä näköalattomuutta on monen vauraammista, korkeasti koulutetuista ja keskiluokkaisista perhetaustoista ponnistaneen vaikea ymmärtää. Nuorten aikuisten ongelmat, joista Tuuva puhuu, juontavat juurensa jo 1990-luvun talouslamaan ja erityisesti sen aikana tehtyihin sosiaaliturvan leikkauksiin. 

Muunmuassa talousteoreetikko John Maynard Keynes puhui aikanaan vähäisen työn unelmayhteiskunnasta. Antropologi David Graber taas pohtii teoksessaan Bullshit Jobs: ”Jos antaisimme jokaisen päättää itse, miten he sopivat parhaiten hyödyttämään ihmiskuntaa ilman rajoituksia, kuinka he voisivat päätyä tehottomampaan työnjakoon kuin meillä jo on?”. 

Tutkijoiden mukaan työelämän ulkopuolelle ja pätkätöihin jäävät nuoret eivät toivo työltään niinkään palkkaa, vaan yhteiskunnallista osallisuutta. Erilaisista lähtökohdista ponnistavien ja eri sukupolvien edustajien ei tarvitse olla Tuuvan elämäntavasta ja valinnoista samaa mieltä.

Sen sijaan taiteilija tarjoaa hedelmällisen perustan jatkaa keskustelua perustulosta, työn merkityksestä, ihmisarvosta, jatkuvaan kasvuun perustuvasta kulttamisesta, leikkauksista ja yksilön vastuusta. Eikö se olekin taiteen ensisijainen tehtävä?