Uuden parisuhteen muodostaminen tässä ajassa on vaikeaa. Ei riitä että klickaa, sillä yhdellä lauseella voi pilata potentiaalisen uuden suhteen. Lihavege, ilmasto, rasismi, ruoantuotanto… väärä sanavalinta tai keskeneräinen ajatus väärässä kohtaa voi tuottaa totaalisen täystyrmäyksen ajassa, jossa meidät on median avulla koulutettu toistemme nopeaan cancelointiin – ”ei se ollut mun tyyppiä – se oli just sellanen”

Muodostessani uutta parisuhdetta jouduin refektoimaan aihetta omassa elämässäni. 

Sanavalinnat, näkökulmat maailman polttaviin kysymyksiin ja totutut tavat hahmottaa asioita olivat tapetilla – otettiinpa näistä kysymyksistä ihan yhteenkin vain todetaksemme, että tavoite oli sama eri tulokulmista huolimatta.

”Te kaikki yliopistovihreät puhutte just tolla tavalla näistä kysymyksistä” tai ”etkö sä todella ymmärrä miten ongelmallinen tää koko ajattelumalli on” tulivat todetuiksi. 

Kyllä – molempia ärsytti. Ja ehkäpä pelotti – mitä jos se toinen paljastuukin sellaiseksi: ärsyttäväksi nillittäjä vihervassariksi tai vastakohtaisesti välinpitämättömäksi aikamme epäoikeudenmukaisuuksista? 

Näistä aikamme sukupuolten välisestä mahdollisuuksien eriytymiskehityksestä ja sukupuolittuneista somekuplista seuranneista pelottavista leimoista yli päästyämme aukesi tila keskustelulle. 

Mitähän minä voin oppia sinun tavastasi ajatella tästä asiasta? Entä mitä sinä voit oppia siitä miten minä ymmärrän maailmaa oman kokemukseni kautta?

Aika paljon, voin todeta.

Ihminen asettaa leimoja luonnostaan, sillä se tekee elämästä kivikautisille aivoillemme helpompaa. Siitä ei ole kuitenkaan hyötyä tilanteessa, jossa moni meistä haluaa edelleen muodostaa parisuhteen. 

Parisuhteen, jossa toinen halutaan tuntea ajatuksineen, tunteineen ja arvomaailmoineen – miksi sinä ja minä olemme sellaisia kuin olemme, miksi ajattelemme tällä tavalla, mitä tämä kertoo ympäristöstämme jossa olemme kasvaneet?

Mitä jos pyrkisimme vastustamaan jenkkivetoisen cancel kulttuurin, median ja draamaviihteen lietsomaa leimalogiikkaa ja pöyristymisiä, vaan yrittäisimmekin oppia rauhassa tutustumaan toisiimme ajatusten takana? 

Voimme kaikki oppia toisiltamme jotain ajatuksistamme ja yhteiskunnasta joka ajatuksia muovaa. Jopa sen, että ehkä se toinen ei olekaan niin mustavalkoisen liberaali tai konservatiivi kuin yhden kommentin perusteella voisi olettaa.  

Harvoin on.

Ei anneta Yhdysvaltalaislähtöisten ilmiöiden pesiytyä keskuutemme. Se ei ole luottamukseen ja yhteistä hyvinvointia tavoitteleva yhteiskunta, jossa kenenkään meistä on hyvä elää.