Tiedätkö tunteen, kun tapaatte kavereiden kesken ja kaikilla paitsi sinulla tuntuu olevan pakka kasassa? On urasuunnitelmia, ylennyksiä, tavoitteita ja palkankorotuksia…

…kunnes yksi paljastaa saaneensa potkut, toinen vihaavansa työtään, kolmas kertoo olevansa ihan puilla paljailla upeista kulisseista huolimatta. 

Mikä meitä vaivaa?

Sosiologi Anthony Giddensin mukaan yhteiskunnan yksilökeskeistyminen on siirtänyt vastuun maailman ymmärtämisestä yksilölle. Maailman modernisoituessa ja yksilökeskeistyessä aiemmin yhteisössä rakentuneet pysyvät identiteetit ovat muuttuneet henkilökohtaisiksi projekteiksi.

Identiteetti ei ole enää jotain pysyvää ja turvallista, vaan vaatii jatkuvaa suunnittelua ja tarkkaa visiointia (ihan kuin some olisi tehty tätä työtä varten)

Giddensin mukaan nopeasti muuttuva maailmamme altistaa epävarmuuden ja kontrollin puutteen tunteille. Siksi teemme jatkuvasti töitä, jotta ylläpidämme omaa ideaalia käsitystä itsestämme. Tunne kontrollista ja varmuudesta oman identiteetin suhteen helpottaa epävarman maailman paineesssa.

Tässä identiteettityössä elämäntyylit ja tavat ovat keskeisimpiä minäkuvan rakentajia – keitä me haluamme olla? Millainen on ideaaliminä? 

Sosiaalipsykologi Goffmanin mukaan tätä huolella laadittua yksilön rakentamaa identiteettiä esitetään muille ja muovataan aina sosiaaliseen kontekstiin sopivaksi. Näin ollen esitykset mukailevat sosiaalisen kulttuurin kulloinkin yleisesti hyväksyttymiä periaaatteita. 

Tämä esitetty identiteetti ei ole epäaito. Sen sijaan tietoisuus yleisöstä ja tavoite mahdollisimman ihanteellisen minäperformanssiin on laskelmoitu esitys. Valinnanvapautta ja yksilön vaikutusvaltaa elämäänsä korostavassa kulttuurissa moni saattaakin kokea sosiaalista painetta tähän ihanneminän esittämisen projektiin.

Kunnes joku uskaltaa laskea esiripun, ja muut seuraavat perässä. Huh, kylläpä helpottaa!