”Mikä susta tulee isona?” Kysymys on monelle ensimmäisiä kysymyksiä, jotka muistaa itselle esitetyn. Kolmeakymppiä lähestyessä yhtä montaa kalvaa sisäinen ja kasvava ahdistus.

Vastausta kysymykseen ei ole vieläkään löytynyt. Vikaa etsitään itsestä sen sijaan, että kyseenalaistettaisiin koko kysymyksen ongelmallisuus. 

Ensinnäkin. Kuka on iso? Milloin on iso? Loppuuko isona oleminen kun jää eläkkeelle? Mitä sitten on?

Ja toiseksi. Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja erilaisia asioita, joita ihminen voi elämänsä aikana kokeilla, testata ja yrittää. Ihminen on luontaisesti utelias eläin – joku meistä löytää elämän mittaisen palavan intohimon puun biohajoamista kohtaan jo lapsena – ja tämä jos joku tuottaa meille ”tavallisille” itsen etsiskelijöille tunteen vääränlaisuudesta.

Missä meni pieleen, kun minä en löytänyt sitä omaa alaani? 

Ei missään. 

Yhden oman jutun löytäminen on kysymyksenä ihmisyyttä, luovuutta, uuden oppimisen iloa ja intohimoa rajoittava. Lapsena kicksit sai koirista, nuorena kotibileistä ja aikuisena kirjoittamisesta. Ehkä seuraavaksi seinien maalaamisesta?

Ei ole ei olemassa mitään yhtä ”oikeaa”, johon koulutussysteemimme edellisten sukupolvien tukemana pyrkii meitä salakavalasti työntämään lapsesta pitäen. 

Sosiologi voisi pohtia kokemustamme kontorolliyhteiskunnan käsitteen kautta: 

Kontrollointi on muunmuassa ihmisiin ja elämäntapoihin kohdistuvaa vallankäyttöä, valvontaa ja seurantaa. Kontrollointi muovaa elämän mahdollisuuksia, ohjaa ihmisiä ”oikeaan” suuntaan ja pyrkii normalisoimaan, ylläpitämään tai korjaamaan tiettyjä tapoja olla ja elää.

Sosiologien Millerin ja Rosen mukaan moderni hallinta on luonteeltaan hallittuja voimaannuttavaa. Hallinta ei pyrikään alistamaan meitä, vaan kehottaa meitä ymmärtämään oman potentiaalimme ja työstämään sitä. Olemaan kaikin puolin kunnollinen ja valistunut kansalainen.

Olemmehan me paremmin hallittavissa, jos hyväksymme nöyrästi elämässä onnistumisen määritelmäksi yhden asian urapolun – ja sen löytämisessä epäonnistuminen saadaan näyttämään epäonnistumiselta elämän tärkeimmäksi arvotetun kysymyksen äärellä. 

Pitäisikö jatkossa kysyä, mitkä asiat saavat sinut syttymään tässä hetkessä, ja kannustamaan lapsia, nuoria ja aikuisia laittamaan energiansa näitä asioita kohti? Sai siitä sitten palkkaa, tai ihan vain mielihyvän kokemuksia.