Sosiaalisen median somekupla on herättänyt minussa kasvavissa määrin ahdistusta kuluneena talvena. Olen pohtinut paljon sitä, kuinka ne keiden postaukset minulle eniten näkyvät, määrittävät alitajuisesti sitä, mistä ajattelen olevan suotavaa kirjoittaa ja mistä näkökulmista. 

Minua on alkanut pelottamaan, että tiedostamattani rajaan ajatteluani somekuplaani sopivaksi, ja samalla heikennän kykyäni ajatella ja kirjoittaa kriittisesti.

Eniten epämukavuutta on kuitenkin aiheuttanut julkisen someprofiilin seurauksena identiteettiesityksen pitkittyneisyys. Aina käynnissä oleva identiteettiesitys tuottaa ihmiselle paineita säilyttää identiteetin koherenttius, eli että toimii kuten itsellä on tapana toimia tietyissä tilanteissa.

Ihmisen identiteetti kehittyy läpi elämän ja käyttäjäprofiiliin luotu esitys saattaa alkaa jossain kohtaa rajaamaan identiteetin kehitystä – rajaako ihminen alitajuisesti ajatuksia ja tunteitaan pyrkiäkseen sopimaan olemassa olevaan profiiliin? Vai huomaako hän yksi päivä ”kasvaneensa ulos” tietyssä elämänvaiheessa luodusta profiilista? Vai pitääkö profiilityötä tehdä niin aktiivisesti, että profiili ja seuraajakunta mukauvat aina tietyn identiteetin vaiheen pohjalle?

Viimeisessä kolumnissani kirjoitinkin, että somekuplat tekevät meistä helposti yhden ajattelutavan ihmeitä, koska ihminen alkaa alitajuisesti miellyttää seuraajakuntaansa. 

Tuntuu, että tätä somessa kirjoittamista saa reflektoida melko paljon sen kannalta kuinka paljon jakaa, uskaltaako käsitellä vain yhtä näkökulmaa ja saako joku vääristyneen mielikuvan itsestä ihmisenä. 

Tunnistan, että sometili saattaa olla kuin omaan päähän asennettu isoveli, joka vaikuttaa siihen mitä on ok ajatella, pohtia ja kirjoittaa – mitäs sitten käy jos ajatus ei olekaan valmis tai profiilin ja oikean minän koherenttiuteen tulee särö?

Ajattelukyvyn vahinkojen minimoimiseksi huomaan reflektoivani säännöllisesti somen ja algoritmien vaikutuksia ajatteluuni ja toimintaani. 

Onneksi yhteiskuntatieteistä löytyy vastaus kaikkeen, tällä kertaa sometohtori Suvi Uskin väitöskirjasta:

Uski on käsitellyt Goffmanin teoriaa hyödyntäen itsen esittämistä sosiaalisen median yhteisöpalveluissa – seuraavat seikat aiheuttavatkin meille somen käytön ongelmia:

1. Yksilö käyttäytyy eri ihmisten kanssa aina hieman eri tavalla tilanteeseen liittyvän roolin odotusten mukaan
2. Minän esittäminen on aina performanssi, koska ei ole olemassa yhtä ja oikeaa minää
3. Yksilö luo luottamusta vuorovaikutuksessa antamalla vaikutelman keskenäisen suhteen erityisyydestä
4. Yksilöillä on tarve vuorovaikutuksen koherenttiuteen eli siihen, että sama esitys jatkuu aina saman henkilön kanssa. Pitää muistaa millaista roolia on kellekin esittänyt, jotta vuorovaikutus voi jatkua luonnollisesti ja luottamuksellisesti

No, miten someaika on sitten muuttanut ja haastanut näitä dynamiikkoja ja vuorovaikutustapoja?

Suvi Uskin mukaan monellakin tapaa

1. Somekäyttäjät joutuvat tekemään identiteettiesitystä monille yleisöille saman aikaisesti – eli ylläpitämään päällekkäisten kaikkia miellyttävien esitysten ”metaroolia”
2. Jo tuotettu some-esitys on saatavilla somesta 24/7 useiden vuosien ajan – vaikka ihminen muuttuisi ja kehittyisi matkalla. Tämä voi häiritä identiteetin kehitystä etenkin nuorilla.
3. Viestintää viilataan täydellistä esitystä varten – tämä kuormittaa sisällön tuottajaa ja lisää yleisön epäluottamusta somekäyttäjän aitoutta kohtaan.

Uskin mukaan someprofiilin ylläpito vaatii jatkuvaa ja aktiivista profiilityötä. Se on strategista minän esittämistä, jotta yleisö saisi mahdollisimman hyvän mutta kuitenkin riittävän aidon kuvan.

”Profiilityö muodostuu tietoisesta ja tiedostamattomasta vaivannäöstä, joka liittyy pyrkimykseen tuottaa yhteisöpalveluun identiteettiesitys, joka kestää eri vuorovaikutuskumppaneiden jatkuvan tarkastelun”

Lisäkuormaa tälle työlle tuo sen yhdistäminen somen ulkopuoliseen maailmaan. Käyttäjäprofiiliin luotu identiteettiesitys jatkaa eloaan myös arjen kohtaamisissa, sillä kaduilla sattumalta vastaan tulleet tuttavat luovat kuvaa ihmisestä someprofiilin sisällön perusteella. 

Someprofiilit uhkaavatkin ihmisen identiteettiä neljällä eri tavalla: 

1. Kauas ulottuvat profiilihistoriat kuormittavat
2. Päällekkäiset yleisöt aiheuttavat identiteettikonfliktin
3. Identiteettiesityksen pitkittyneisyys häiritsee identiteetin kehitystä
4. Yksilön aitouden kokemus kärsii; on vaikea erottaa enää sisäistä ja ulkoista motivaatiota tekemiseen

Huolestuttavaa? Ja vähintään pitkällistä reflektiota vaativaa asiaa!