Tiedätkö sen tunteen, kun olet koko pitkän työviikon kaivannut ihmisiä ja kavereita? Kun olet odottanut viikonloppua, jotta pääset vaihtamaan rauhassa ajatuksia? 

Kun sunnuntai aamuna heräät, ja koet olosi tyhjäksi – olet ollut illan juhlissa, jotka eivät tuntuneet täyttävän sosiaalista tarvettasi. Keskustelut eivät soljuneet, puhuit vain pinnallisista asioista etkä kokenut ymmärtäväsi keskustelukumppaneidesi maailmankuvaa ja kokemusmaailmaa sen paremmin kuin ennen juhliakaan. 

Sinulta jäi oleellinen tarve täyttymättä – yhteyden kokemus muihin ihmisiin. Sen sijaan että olisit energisoitunut, olosi onkin entistä kuormittuneempi sosiaaalisista tilanteista.

En tiedä samaistutko, mutta itselleni näin sattuu aika ajoin.

Tässä on eräs syy sille, miksi minulla on viha-rakkaus suhde juhliin, ja olen intiimien chillausiltojen kannattaja. 

Juhlat ovat ihania – iloisia ihmisiä, ruokaa, naurua. Mutta monesti juhlatilat eivät mahdollista sellaisen vuorovaikutustilan luomista, jossa koen latautuvani sosiaalisesti. Sen sijaan kuormitun avarasta tilasta, kaikuvista äänistä ja yleisen tason keskusteluista. 

Näin juhlakauden korvilla haluankin jakaa ajatuksiani myös muille samoja kokemuksia jakaville – on enemmän kuin ok tuntea olonsa kuormittuneeksi sosiaalisissa tilanteissa, joissa yhteyden luominen toisiin ihmisiin tuntuu haastavalta ja jähmeältä.

Olemme sosiaalisia eläimiä, ja toiset meistä kaipaavat syvempää sanoilla muodostettua yhteyden kokemusta kanssaeläjiin, kun taas toisille riittää yhteinen riemu ja hauskanpito. Arvosta sitä, millainen juuri sinä olet kunakin päivänä, ja kuuntele tunteitasi ja tarpeitasi juhlatilanteissa. Ne kertovat siitä, mitä kaipaat, eivät siitä, että olisit vääränlainen.

”Koen jääneeni vaille aitoa yhteyttä muihin ihmisiin tänä iltana, kuinka tärkeitä henkistä yhteyttä syventävät keskustelut ovat sinulle illanvieton ainana?” Voi parhaimmillan rikkoa jään, ja saatat löytää juhlista toisenkin samaa tarvetta vaille jääneen kanssakulkijan!