”Luon itsevarmasti valoa ja rakkautta ympärilleni, olen pirskahtelva oma itseni, en rajoita itseäni olemasta kuka olen” 

Lauseesta on muodostunut ensimmäinen ”mantra” joka-aamuiseen meditaatiooni ohjaamaan päivän ajattelua. Miksi jotain näin itsestäänselvän kuuloista täytyy erikseen opetella?

Mistä kaikki se häpeä, pelko ja tunne siitä, että on vääränlainen – ei koskaan sopiva sinne missä on? Muutos lähtee sisältäpäin, ja saman tunteen toisuessa eri ympäristöissä on ainoa vaihtoehto kääntää katse sisäiseen maailmaan – omiin ohjelmointeihin

Olen ollut liian poikamainen, raju, rohkea ja villi, kun en ole kokenut sopivani tytöille annettuun muottiin. Olen kokenut olevani liian tyttömäinen, tunteellinen, herkkä ja empaattinen, kun en ole kokenut poikien maailmaa omakseni. Olen kokenut olevani liian tyhmä, vajavainen, huijari ja kontrolloimattoman epäkorrekti sopiakseni yliopistomaailman tarjoamille poluille. Olen kokenut olevani liian yhteiskuntakriittinen, tieteellinen, nillittäjä ja aktivistinen palatakseni sinne missä olen joskus itseni kanssa ollut.

En osaa aina ymmärtää, missä ympäristöissä saa vitsailla ja olla rennosti. Missä on otettava haltuun mikäkin rooli mitä missäkin tilanteessa minulta oletetaan. Milloin saan olla pirskahteleva, iloinen ja rempseä oma itseni, ja milloin ympäristöni odottaa jotain muuta? Hillittyä itsehallintaa ja värien häivyttämistä.

Ei akateemisesta taustasta lähtöisin olevana naisena koen uran rakentamiseen liittyvän asiantuntijaidentiteetin vieraana ja hankalana. Vasta yliopistossa koin olevani jollain tavalla ihmisenä vajaampi kuin toiset vertaiset. 

Jollain tavalla sen vajavaisuuden tunteen tunnistaa edelleen – olen tottunut työelämään, jossa ihminen on vain ihminen ilman sen suurempaa tietotyön ja koulutuksen tuottamaa liitosta identiteettiin sekä ajatus-ja arvomaailmaan. 

Siksi hillityn asiantuntijaroolin omaksuminen tuntuu vieraalta – kuka siellä puhuu jollei minä, jolle tilannekomiikka ja huumori ovat jatkuva osa vuorovaikutusta ja yhteyden luomista, joka mokailee harva se päivä ja joka ei ole koskaan osannut ottaa elämää niin kovin vakavasti. 

Näiden tunteiden äärellä lohtua tuo Topi Borgin energia – vääränlaisuuden kokemuksesta huolimatta aion tänä vuonna myös työelämässä uskaltaa olla rempseä, runsas ja pirskahteleva oma itseni – vaikka se ei ihan aina odotettuun rooliin istuisikaan.