”Siis niin tyypillistä ajattelua niiltä, ne ei todellakaan ole ihmisten/ lasten/ eläinten/ luonnon (tms.) puolella”

Moraalitulkinnoilla viitataan tilanteeseen, jossa ihminen tekee omista lähtökohdistaan oletuksia toisen moraalisista motiiveista sen sijaan, että kuulisi mitä toinen todella ajattelee ja miten hän ajatuksensa perustelee.

Jos joku muu henkilö, kuin se mihin ”ajattelumalliin” olet tuominnut tämän ihmisen kuuluvan, ehdottaisi samaa asiaa, olisiko reaktiosi samankaltainen? Vai kuuletko eri ihmisiltä samanlaiset ehdotukset ja näkemykset eri äänensävyllä?

Miten tämä vaikuttaa kykyysi käydä keskustelua oletetusti eri näkemyksiä edustavien kanssa? Tai löytää yhteistä tarttumapintaa?

Ihminen on tunnetusti energiaa säästävä laiska ajattelija, ja meistä jokainen on varmasti sortunut moraalitulkintojen tekemiseen. Ja sortuu jatkossakin.

Moraalitulkinnat ovat kuitenkin ongelmallisia, sillä moraali on aina suhteellista. Moraali riippuu aina yksilön tai yhteisön tulkinnasta ja ajasta ja kulttuurista jossa elämme.

Sen sijaan, että antautuisimme moraalitulkintojen tuottamalle tunnereaktiolle, voimme pysähtyä tunteen äärelle.

Miksi esitetty ajatus herättää näin vahvan tunteen, halun tuomita toinen ennen kuin on ehditty kuulla toisen perusteluita?

Mitä tämä kertoo omasta ajattelustani?

Ja mikä tärkeintä: tarkoittiko toinen todella sitä, mitä tulkitsit hänen tarkoittavan, vai kertoiko pikaisin oletuksin tehty moraalitulkintasi jotain omista ennakkoluuloistasi?