”Mikä on sun bodycount?” Vaikka kysymys on naiselle ja miehelle sama on vastausten määrä ensimmäiselle varsin paljon rajatumpi. 

On surullista, että naisten seksuaalisuutta ja seksuaalista käyttäytymistä rajoitetetaan edelleen paitsi miesten, myös naisten itsensä toimesta – toisiaan kohtaan. Yhtä lailla miesten kanssa me naisetkin osallistumme tai vähintään olemme osallistuneet ”promiscuousin” käyttäytymisen päivittelyyn. 

Ehkäpä noissa hetkissä olemme tunteneet itsemme jollain tavalla paremmiksi:

”Huh, ei mulla ainakaan noin monta oo!” 

Valitettavasti (tai onneksi) ajatus pelastaa vain tuosta hetkestä ja kyseisestä vertailukohdasta. Toisessa tilanteessa sama määrä saattaa olla jälleen liikaa – riippuu kuulijoista.

Meihin naisiin on ohjelmoitu jo nuorena tunne, jota kutsun ”sisäistetyksi huorahäpeäksi”. 

Sisäistettyyn huorahäpeään liittyy ajatus oman seksuaalisuuden häpeällisyydestä. Aktiivinen seksuaalinen elämä tai yhden illan irrottelut saattavat tuottaa ajatuksia kelpaamattomuudesta, viallisuudesta, maineen menettämisestä ja kelvottomuudesta naisena. 

Eikä syyttä, sillä edelleen miehen egoa saattaa kolauttaa naisen edellisten kumppaneiden määrä tai tapa jolla kumppanit on hankittu. Eli vaikka nainen olisi kuinka sinut itsensä kanssa, ongelmaksi saattaakin muodostua miehen ego jota naisen tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan saattaa kolauttaa.

Sormien osoittelu miesten tai naisten suuntaan ei auta, sillä ongelma on peräisin yhteiskuntamme rakenteista ja vanhentuneista sosiaalisista normeista. 

Onneksi sukupolvellamme on mahdollisuus ravisuttaa elähtäneitä rakenteita, sillä naisten seksuaalisen itsemäärämisoikeuden vapautumisesta hyötyvät sekä naiset, että miehet – kenekään ei tarvitse enää kokea häpeää omasta, eikä toisen seksuaalisuuden puolesta❤️

-Sosiologin päiväkirja 8.10.2023