Chomsky on läpi uransa kritisoinut yhdysvaltalaisen median negatiivista roolia maan demokratialle, ja varoitellut länsimaita kaupallisen medialogiikan uhista. (Chomsky on yhdysvaltalainen kielitieteilijä, filosofi, kognitiotieteilijä, historioitsija, loogikko, yhteiskuntakriitikko ja poliittinen aktivisti)

Seuraavat 5 filtteriä tekevät hänen mukaansa kaupalliseen logiikkaan nojaavista medioista jo lähtökohtaisestikin ongelmallisia:

1. Omistajuus

Yritysten, kuten kaupallisten mediatalojen, tavoite on saada voittoa. Näin ollen intressiksi muodostuu sellaisten uutisten ja tiedon edistäminen, joka takaa ja edistää voiton tavoittelua. Näin ollen kriittisestä, paljo resursseja vievästä journalismista tulee kaupallisille mediataloille toissijaista. 

1. Mainostajien rooli

Mediatalojen ylläpitäminen on erittäin kallista, sillä ylläpitäminen ja juttujen tuottaminen maksaa enemmän kuin kuluttajat pystyvät maksaman. Siksi mediatalot tulevat riippuvaisiksi mainostajista, jotka taas maksavat yleisön ja silmien määrästä. Kaupalliset mediatalot myyvät yleisölle tuotteensa, eli tuottamansa sisällön. Mainostajille myydään yleisö. Mitä koukuttavampaa ja tunteita herättävämpää sisältö on, sitä enemmän silmiä, sitä enemmän rahaa.

1. Mediaeliitti

Chomskyn mukaan kaupallinen journalismi ei voi toimia vallan vahtikoirana, sillä hallitukset, isot yritykset ja instituutiot tuntevat mediapelin säännöt ja narratiiviin vaikuttamisen keinot. Valtaapitävät syöttävät medialle skuuppeja ja haastatteluja valittua narratiivia edustavien asiantuntijoiden kanssa. Sen sijaan he, jotka kritisoivat tai haastavat vallitsevaa narratiivia ja valtasuhteita, siirretään marginaaliin ja keskusteluun osallistuminen tehdään vaikeaksi. 

1. Vastaiskut

Mikäli kerrottu tarina on epäedullinen vallassa olevalle narratiiville, aktivoituu vastaiskujen koneisto. Vastaiskujen tekniikoita ovat muunmuassa lähteiden kyseenalaistaminen, tarinoiden sekoittaminen, keskustelun kääntäminen, sanavalinnoilla näkökulmien tukahduttaminen ja toivotun näkökulman yksipuolinen esittäminen. 

1. Yhteinen vihollinen

Narratiivissa rakennetaan yhteinen vihollinen, jota vastaan taistellaan. Vihollinen voi olla kommunismi, terrorismi, maahanmuuttaneet, tietyn uskonryhmän edustajat… Yhteisestä vihollisesta tehdään pelottava mörkö, joka aitaa yleistä mielipidettä. 

Aina uuden yhteisen vihollisen löytäminen ja huomion keskittäminen hyvän ja pahan taisteluun pitää ihmisten huomion pois heille epäedullisista poliittisista päätöksistä mm. sosiaaliturvaan, työllisyyspolitiikkaan, elinoloihin tai elämän mahdollisuksiin liittyen.

Tämän kaiken tavoitteena on luoda polarisaatiota ihmisten välille ja uusintaa toivottuja valta-asetelmia.

Mitä jos pyrkisimme kohtaamaan toisemme ihmisyydestä lähtien, ja aidosti toistemmme hyvinvointia edistäen? 

Ehkä siten osaisimme oppia näkemään toisemme ilman tarvetta viholliskuville. 

-Sosiologin päiväkirja 3.12.2023