”Mä en toivois tätä tunnetta pahimmalle vihollisellekaan. Kuristaa kuinka yksinäiseksi tunnen oloni” kirjoitin päiväkirjaani aikanaan. Yksinäisyyden myöntäminen on häpeällistä ja stigmatisoivaa. Koin sen olevan sitä etenkin ihmisenä, jolla on ollut kavereita. Minun ei pitäisi kokea yksinäisyyttä. 

Tutkimuksessa on erotettu toisistaan sosiaalinen (ei sosiaalisia suhteita) ja emotionaalinen yksinäisyys (koettu ulkopuolisuus sosiaalisista suhteista huolimatta). Mitä enemmän on kavereita, sitä enemmän itseään syyllistää yksinäisyyden tunteestaan. 

Sosiologien mukaan yksinäisyys liittyy yhteiskunnan tapaan organisoitua, ja eräänä taustasyynä on yhteiskunnan eriarvoisuus. 

Kyselyiden mukaan ihmiset kuitenkin usein näkevät yksinäisyyden olevan lähimmäisten vastuulla. Tällöin yksinäisyys sysätään yksilöiden ominaisuudeksi, ei yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Suomessa yli puoli miljoonaa ihmistä kokee yksinäisyyttä.

Muun muassa Juho Saaren esittelemän sosiologisen teorian mukaan yksinäisyyden nähdään olevan yhteydessä ihmisen statukseen, joka vaikuttaa ihmisen ympärillä tapahtuvaan vuorovaikutuksen määrään. 

Yhteiskunnallinen asema, status, muodostuu ihmisen ”posiotionaalisista” (koulutus, työ, varallisuus, ulkonäkö..) ja ”relationaalisista” (kiinnostavuus, vertaistuki, yhdistystoiminta, yhdessä tekeminen..) hyödykkeiden määrästä. 

Mitä korkeampi ihmisen status, sitä kiinnostavammalta hän vaikuttaa. Tämä lisää sosiaalista vuorovaikutusta ja vähentää koettua yksinäisyyttä. 

Yhteiskunnallisen statuksen laskiessa yksinäisyyden kokemus kasvaa. Statuserot aiheuttavat pysyvää eriarvoisuutta paitsi taloudellisen aseman, myös yksinäisyyden suhteen. Ihmisen status on yhteydessä koettuun hyvinvointiin ja terveyteen. 

Yhteiskuntakriitikko John McGrawin mukaan yksinäisyydestä aiheutuvia ”sosiaalisia sairauksia” ovat muunmuassa:

-Voimakas statuskilpailu (suosiosta, vallasta, julkisuudesta, rahasta)

-Toisten kohteleminen hyödykkeinä ilman sosiaalista omaatuntoa tai sidoksia

-Kilpailukeskeisyys muut murskaamalla

-”Hyperindividualismi” jossa toimintaa määrittävät hedonistiset valinnat ja pyrkimykset 

-Materialismin asettaminen muiden tavoitteiden edelle

Tärkeintä on muistaa, että kokemus yksinäisyydestä ei ole vain yksilön ominaisuus, vaan yhteiskunnan rakenteisiin ja kulttuurisiin eroihin liittyvä piirre. Yksinäisyys on yhteiskunnallisen eriarvoisuuden muoto, samalla tavalla kuten   tietyille ihmisille kasautuvat tulo-, hyvinvointi- terveyserotkin.

Hyvää ystävänpäivää kaikille, jotka kokevat päivän vaikeaksi – ette ole yksin ❤️ 

-Sosiologin päiväkirja

Alkuperäinen julkaisu Instagramissa 14.2.2023.