”En mä enää ehdi onnistua, oon jo yli 30 v.” kuvaili eräs päihderiippuvuudesta toipunut ajatuksiaan toipumisen kynnyksellä. Nyt uuden elämänvaiheen aloittaneena huoli ”ehtimisestä” tuntui kaukaiselta.

Täytän tänään 28 vuotta. Yllättävän monta vuotta näistä on jo heitetty ”keski-ikäistyminen” ja ”mummoutuminen” -läppää. Päivitelty ajan kulumista nopeammin ja nopeammin, ja kuinka ollaan jo vanhoja.

En yhdy tähän. Mielestäni on surullista, että nuoruuden ihannointi on luonut alle kolmekymppisten sukupolven, jotka kokevat ”päiväyksen menneen” 25 -vuotiaana. Vanheneminen on ilo, mutta miksi pilata sitä huolipuheella, edes vitsien muodossa. Kiitos HS Visio, mainonta ja nuoruuden glorifiointi.

Minulle kulunut kolmas vuosikymmen on mahdollistanut tutustumisen itseeni. Siihen, kuka olen opintojen, töiden ja läheisteni ulkopuolella. Mistä pidän, mistä en. Mitä arvostan, mihin haluan käyttää tuloni. Miten ja kenen kanssa haluan viettää päiväni. Mistä voin olla ylpeä, mitä arvoja haluan puolustaa ja mitä haluaisin viedä ajastani tuleville sukupolville.

Vuosiin on mahtunut seikkailuja ja stressiä. Kiirehtimistä joksikin tulemiseksi, ja aikapainetta siellä jossain jo olemisesta. Kunnes sitä vähitellen alkoi ymmärtää, että hyvä onkin juuri tässä ja nyt. Elämässä, joka on vähitellen rakentunut arvomaailmani ympärille.

28. syntymäpäivänä tuntuu siltä, että nyt ollaan vasta laskeuduttu lähtötelineisiin. Luvassa on varmasti paljon iloja, suruja, onnistumisia, pettymyksiä, yllätyksiä ja luopumisia. Mutta matka näyttäytyy täysin eri valossa, kun on iän myötä vähitellen löytänyt, tutustunut ja oppinut hyväksymään sen tyypin, kenen kanssa tämä seikkailu käydään.

Hyvää syntymäpäivää minä! 🥳

-Sosiologin päiväkirja

Alkuperäinen julkaisu Instagramissa 24.1.2023.