”Siis Helsinki on ihan sika erilainen paikka, jos siellä sanoo jollekin moi kadulla, nii ihmiset on samantien sillain: ”en osta mitää” ja kääntyy vihasena pois. Tai siis ihan sika outoo porukkaa, siellä ei uskalla tervehtiä” totesi ohikulkija kaverilleen Tampereen keskustassa.

5.5 vuotta sitten toteutin lapsuuden haaveeni ja muutin Tampereelle. Takaisin juurilleni, viidennen polven Tampereelaisena, vaikka sukua ei täällä asukaan. 

Valmistuttuani pohdin asettumista Helsingin ja Tampereen välillä. Kesällä asuin osittain Helsingissä ja sain koemaistaa kaupungin tunnelmaa. Se mitä koin, ei kuitenkaan sopinut minulle.

Ymmärsin Aikuiset Oonan paineita täysin uudella tavalla. Näin ympärilläni paljon kunnianhimoa ja janoa menestykseen. Konsultteja, asiantuntijoita, vaikuttajia, yrittäjiä. Ihmisiä, jotka olivat jotain tai olivat tulossa joksikin; brändiksi, menestystarinaksi tai käynnissä olevan kilpailun voittajaksi.

Liekö tosin tämäkään kerro enempää itsestäni vai todellisuudesta. 

Linkedinin kovimpien pöhisijöiden taustalta löytyy usein kirjainyhdistelmät SYK, Ressu, Norssi, Aalto, HY. Nämä nuoret näyttävät eläneet vähintään 3 mielenkiintoista uraa omani rinnalla. ”Ne tulee eri maailmasta” ajattelen sulkiessani saman koulutuksen saaneiden profiileja. 

”Kyllä täällä stadissa vaan on kova pöhinä, ihan erilaista kuin meillä Tampereella” toistui opiskelukavereiden kesken keskusteluissamme ensimmäisen stadin ekskun jälkeen.

Olo oli risiriitainen: toisaalta hyvin inspiroitunut tutkintomme tarjoamista mahdollisuuksista,

toisaalta liiankin tietoinen siitä äärimmäisen kovasta kilpailusta, joka näiden paikkojen ympärillä käydään. ”Eikö ne siellä stadissa lepää koskaan, miten ne jaksaa painaa noin isolla energialla?” pohdimme ääneen.

Tampereella koen saaneeni mahdollisuuden rakentaa omanlaiseni elämän. Ystävät, luonto, vapaaehtoistyöt, arvojen ohjaama ura, avanto, liikunta. Koen, että Tampereella ihmiset riittävät omana itsenään. Jollain tavalla tunnen, että ihmiset ovat tasa-arvoisempia keskenään, eikä tarvitse olla enempää kuin on. 

Liekö taustalla tuntuu kaupungin punainen työväenluokkainen historia ja pyrkimykset tasa-arvoisen x yhteiskunnan edistämiseksi. Loppputuloksena on kuitenkin ihmisläheinen ilmapiiri ja yhteisöllisyys, jotka leimaavat kaupungin tunnelmaa.

Jaksamisen rajoja aikanani kokeiltuani olen tänä päivänä kiitollinen siitä, että hain ja pääsin opiskelemaan juuri Tampereelle. Täällä koen riittäväni juuri tälläisena kuin olen, tavallisena tyyppinä, jonka yhteisö ennen yksilöä -ajattelua pidetään arvossa.

Tampere on onnistunut osallistamaan uusasukkaat osaksi kaupunkia, kutsumaan kaupunkia kodikseen. Näistä onnistumisista kannattaa muiden kasvua toivovien sisämaakaupunkien ottaa oppia!

-Sosiologin päiväkirja

Alkuperäinen julkaisu Instagramissa 31.1.2023.