”Nyt mun on pakko sanoo, etten ymmärtäny mitään mitä artikkelissa puhuttiin- oon pahoillani mut en voi esittää tiivistelmää” tunnustin häpeillen tokana vuonna sosiologian kurssilla. ”Ei se mitään, hyvä että pystyy myöntämään sen, ettei ymmärrä. Se vaatii aika paljon!” Professorimme vastasi, luojan kiitos.

Olin edellisen viikon paineillut lukemistojen kanssa, jotka muistuttivat vierasta kieltä. Mielessäni pyörivät myös kurssikavereiden viisailta kuulostavat heitot ”suuntaudun ajattelussani pragmatismiin” tai ”asemoidun frankfurtin koulukunnan ajatteluun”. Olin peruskurssilla hurahtanut maailmankuvaa avartavan sosiologisen redpill/ bluepill -ajattelun mahdollisuuksiin, mutta pelkäsin tehneeni virheen. Ehkä olisi parempi palata turvalliseen kassaduuniin, en tule ikinä pääsemään tolle tasolle. Mun pääsy tänne oli varmasti joku virhe.

Näistä fiiliksistä on nyt kolme vuotta. Palasimme niihin viime viikolla myös ei korkeakoulutetusta perheestä yliopistoon suunnanneen ystäväni kanssa. Muistelimme paniikin peittämiä hetkiä artikkelien parissa, ja jatkuvaa pelkoa paljastumisesta. Osaamatonta oloa, jonka lähdettä oli vaikea kuvata sanoiksi. Tunnetta, että kaikki muut tiesivät, osasivat ja pystyivät. Muista tuntui usein huokuvan jokin meille saavuttamattomaksi jäänyt itsevarmuus. Oikea tapa puhua ja jäsentää ajatuksia, rohkeus ja kyky kyseenalaistaa.

Katsoimme toisiamme silmiin ja nauroimme: ”Hyi saamari miten pitkä ja raskas tää polku tähän pisteeseen on ollut, miten helvetissä me selvittiin?”

Kaksi osaavaa, sanavalmista ja itsevarmaa naista. Enää emme epäile pystymmekö, osaammeko, sovimmeko. ”Kuka osaa auttaa kvantin kanssa?” Joku kysyy aj-tilassa. ”Mä osaan!” vastaa ystäväni, ja meinaan pakahtua ylpeydesta.

Yhteiskuntaluokka ei näy, se tuntuu. Yhteiskuntaluokka vaikuttaa yksikön kokemukseen siitä, kuka hän on, mihin hän pystyy, mikä on mahdollista tulevaisuudessa ja mikä ylipäätänsä on paikkasi maailmassa. Ystäväni sanoin: ”Onneksi lähdettiin opiskelemaan sosiologiaa, se on ollut parasta terapiaa. Et vika ei ollutkaan meissä.”

-Sosiologin päiväkirja

Alkuperäinen julkaisu Instagramissa 5.11.2022.