Oletko koskaan miettinyt, että et opi maalaamaan, koska et ole taiteellinen? Ettet opi kieliä, koska suvussa ei ole kielipäätä? Ettei opiskeleminen kannata, koska ei se tieto ennenkään päähän jäänyt? Minä olen.

Ajatusmaailmani on aikaisemmin värittänyt uskomus, että on tiettyjä asioita, joissa olen valmiiksi hyvä, ja loppuja ei kannata edes kokeilla. Ei, vaikka kuinka kiinnostaisi, sillä miten sitä nyt oppisi ihan yhtäkkiä jotain uutta. Meinasinpa jättää hakeutumatta yliopistoonkin tämän harhauskon vuoksi.

Muutama vuosi sitten ymmärsin, että ongelma ei ollut osaamisessani, vaan asenteessani. Asenteeni nimi oli muuttumatomuuden asenne, kasvun asenteen vastakohta. Termit on Esitellyt Carol Dweck teoksessaan ”Menestymisen psykologia”.

⬇️Muuttumattomuuden asenne vangitsee ihmisen tiettyyn osaamisen tasoon. Tämän omaava ihminen uskoo, että hänellä on tietty määrä kykyjä, tai tietty osaamisen taso, joka on vakio. Asenteeseen liittyy syvä uskomus lahjakkuuteen ja sisäsyntyiseen älykkyyteen. Jos lapsi tai nuori saa aikuisilta runsaasti palautetta olevansa esimerkiksi lahjakas urheilija tai matemaatikko, saattaa palautteen positiivinen tavoite kääntyä itseään vastaan. ”Jos kaikki on lahjakkuudesta kiinni, miksi harjoittelulla olisi merkitystä?” Epäonnistuminen taas tarkoittaa, ettei toiste kannata edes yrittää- lahjakkuus vain loppui kesken.

⬆️Kasvun asenteen omaava ihminen taas uskoo, että yksilön kyvyt kehittyvät harjoittelussa. Tämän omaavat ihmiset uskovat pitkäjänteisen työn tuottava tulosta, ja että kehitys on mahdollista sinnikkään harjoittelun avulla. Asenteen sisäistäneet ihmiset suhtautuvat osaamattomuuteen motivoituen ja innostuen. ”En osaa tätä vielä, mutta tulen nauttimaan mahdollisuudestani kehittyä!” Epäonnistuminen tarkoittaa, että kannatta harjoitella entistä sinnikkäämmin.

Muuttumattomuuden asenteesta on onneksi mahdollista kasvaa ulos, kohti kasvun asennetta.

On uskomatonta katsoa taaksepäin ja muistella, kuinka suuri osa nykyisistä harrastuksistani oli muutama vuosi sitten kategoriassa ”olis kiva muttenhän mä pysty”.

En enää rajoita itse itseäni uskomalla luonnonlahjakkuuksiin. Paras tapa kannustaa kaveria, ja etenkin lapsia ja nuoria
kuuluukin: ”ootpa hyvä, olet selkeästi harjoitellut ahkerasti!”

-Sosiologin päiväkirja

Alkuperäinen julkaisu Instagramissa 19.11.2022.