Ivaa ja pilkkaa. Ylenkatsetta ja halveksumista. Hihhulit ja foliohatut. Mikäli ajattelet valtaväestöstä poikkeavasti, ei valtaväestön ajattelutapaa mukailevaa tietoa ole tehty kovin helposti saavutettavaksi. Et ole tervetullut tiedon piiriin, sillä huomaat samantien olevasi pilkan uhri.

Luontainen reaktio on vetäytyä ja kiintyä entistä vahvemmmin omaan ajattelutapaansa: ”Minkä takia yrittäisin ymmärtää heitä, jolleivät hekään ole valmiita tulemaan vastaan ja kyseenalaistavat älykkyyteni ja todellisuuteni?”

🚫Yhteiskunnallista epäluottamusta ei lähtökohtaisesti kohdata empaattisesti eikä ymmärtäväisesti. Sen sijaan epäluottamuksesta kertovat ihmiset saatetaan stigmatisoida alta aikayksikön. Samalla viedään pohja heidän kyvykkyydeltään osallistua julkiseen keskusteluun tasavertaisina yksilöinä.

Naureskelu, pilkka ja vähättely tuottavat häpeää. Miksi hakeutua joukkoon, jossa sinusta puhutaan näin? Eikö olisikin kannattavampaa kiinnittyä entistä tiiviimmin ”omien” keskuuteen, olla turvassa?

Tutkimusten mukaan kysymysten ja kyseenalaistuksien vaientaminen painaa epäileviä entistä syvemmälle marginaaliin. Samalla tavalla ajattelevien yhteisöt tiivistyvät ja muurit ympärillä vahvistuvat. ”Me ja ne” syvenee.

Populismitutkija Tuukka Ylä-Anttilan mukaan keskustelut kärjistyvät aiheista, joiden taustalla on moraalinen erimielisyys. Taustalla vaikuttaa uskonnollinen opetus, että totuus ja moraali kulkevat käsi kädessä.

Julkinen keskustelu polarisoituu, kun moraali ja faktat sekottuvat keskenään. Faktatietoa haetaan niistä lähteistä, jotka vastaavat omaa moraalikäsitystä. Esimerkiksi jos uskoo rokotteiden vaatimisen epäoikeudenmukaiseksi, kasvaa usko niiden vaarallisuuteen. Hyökkäys faktoja vastaan on näin ollen hyökkäys moraalia vastaan.

❗️Ylä-Anttilan mukaan pyrkimys sulkea joitain ääniä pois julkisesta keskustelusta ei ole koskaan toiminut. Ulossulkeminen sen sijaan ruokkii epäilyä ja epäluottamusta, sillä epäilijöiden pointti tulee samalla todistetuksi.

Ylä-Anttila onkin varoittanut, että aina ei voida toimia niin, että enemmistön kanssa eri mieltä olevat suljetaan ulos yhteiskunnallisena toimijana. Toisenlaiset tavat hahmottaa maailmaa eivät ole sairaus.

Faktojen on oltava kunnossa, mutta niiden ympärillä käytyjen moraalisten kysymysten tulee tarjota sananvapaus.

Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee paikoin ymmärtää myös sellaisia arvoja ja ajattelutapoja, joita emme henkilökohtaisesti jaa. Se, miten esimerkiksi korkeakoulutettujen tai poliittisen eliitin keskuudessa suhtaudutaan ihmisiin joiden ajattelu poikkeaa omasta saattaa syventää niitä jakoja, joiden seurauksia seminaareissa pohditaan huolissaan.

-Sosiologin päiväkirja

Alkuperäinen julkaisu Instagramissa 22.10.2022.