Pitkäaikainen ystäväni mainitsi hiljattain; ”Kun teet niin paljon, opiskelet, teet töitä, harrastat ja olet aina aktiivinen, iloinen ja energinen, niin aina välillä unohdan, että sä et oo ”sellanen”. Kun jutellaan niin muistan, että sä et myöskään aina jaksa, unohdat tehdä asioita, nukut pommiin, oot huonolla mielellä ja hukassa elämän kanssa”. Sellasella hän taisi viitata ihmisiin, jotka ovat tämän hetkisessä yhteiskunnassa pop. Itsekuria, itsehallintaa ja tarkasti organisoitua aikataulua seuraaviin menestyviin yli-ihmisiin, joista saamme harva se päivä lukea mediasta. Todetaksemme, että emme ikinä tee tarpeeksi.

Kuuntelin hiljattain psykologi Emilia Kujalan kirjan ”Suorittajan mieli- vapaudu ylikontrollista”. Useamman kerran naureskelin itsekseni kuunnellessani tarkkasilmäisiä kuvauksia ylikontrolloivan mielen ajatusmalleista, toimintatavoista ja reagoinnista ympäristöön. Kirjan kuunteleminen todella vaati kykyä nauraa itselleen, ylikontrolloijalle, suorittajalle.

Aihe ei kuitenkaan ole hauska, sillä ylisuorittaminen peittää alleen jatkuvat ajatukset riittämättömyydentunteesta, korkeista vaatimuksista ja tavoitteista, miellyttämisestä ja ansaintalogiikasta. En ole koskaan tarpeeksi hyvä ja osaava, en pysty samaan kuin muut, enkä todellakaan voi levätä, ennen kun kaikki päivän tehtävät on saatu kunnialla pakettiin ja koti on tiptop.

Luulen, että korkeakouluopinnot toivat minulle aivan uuden aspektin suoritusajatteluuni. Arvoni ja osaamiseni alkoivat riippua numeroista, palautteesta, saaduista tai ei saaduista työpaikoista. Taustalla vaanii jatkuvasti tunne, että en tee tarpeeksi, enkä riitä enää itsenäni. Olen alkanut valmistamaan itseäni kohti kovaa kilpailua alan työllistymisestä ja työpaikoista, joka näin opiskelijana näyttää aika-ajoin tuskaiselta- onko nykyään mahdollista työllistyä, jos ei ole yli-ihminen?

Palatakseni ystäväni kommenttiin- en olekaan ”sellainen”, enkä haluakaan olla. Haluan olla ihan vaan tavallinen, ottaa rennosti, heittäytyä ja luottaa tulevaan. Suorirusasetukselle säädetty mieleni on kuitenkin ollut jo vuosia tilassa, jossa mikään ei tunnu riittävän, mikäli haluan tutkinnollani työllistyä.

Kryptoniittia ajattelulle ovat hesarin menestystarinat alle 30v yli-ihmisistä tai linkkarin avaaminen. Olisikin upeaa jos voisimme yhteistuumin pyrkiä pois tästä menestystä ja urasankareita ihannoivasta kulttuurin kasvaimesta, joka tuottaa burnoutteja, ahdistusta ja suorituspaineita- ja sen sijaan alkaa ihannoimaan ihmisiä, jotka osaavat ottaa rennosti, hyväksyvät keskeneräisyyttä ja joille tarpeeksi hyvä on sopivasti hyvä.

-Sosiologin päiväkirja

Alkuperäinen julkaisu Instagramissa 11.1.2022.