Moi taas,
Pidin pientä taukoa yhteiskunnasta, jos niin voi sanoa. Mun kokemukset meidän alasta ovat lähtökohtaisesti positiivisia, mutta aika ajoin eräs huono piirre nostaa päätään- yhteiskuntaväsymys.
Sosiologiassa, ja laajemminkin yhteiskuntatieteissä käsiteltävät teemat ovat usein melko huolikeskeisiä, ainakin oman kokemukseni mukaan. Kiinnitämme huomiota yhteiskunnallisiin ongelmiin ja haasteisiin, ja pyrimme tuomaan näkyviksi esimerkiksi monenlaisia rakenteellisia pulmia.

Yhteiskuntatieteilijänä sekä omien mielenkiinnonkohteideni takia koen myös tietynlaista tarvetta (ja velvollisuutta) pysyä perillä päivänpolitiikasta ja ajankohtaista aiheista lukemalla aktiivisesti uutisia sekä katsomalla keskusteluohjelmia ja dokumentteja. Onkin ehdottomasti rikkaus, että ’vapaa-ajan mielenkiinnonkohteistani’ on hyötyä myös tutkinnon näkökulmasta.
Tämä saattaa kuitenkin aika ajoin käydä melko raskaaksi, kun ’työ ja vapaa-aika’ eivät erottaudu kunnolla. Aiheet, joita pääsen käsittelemään syvällisemmin opintojeni puolesta, ovat aiheita, joita myös some ja media tuovat silmille jatkuvalla syötöllä.

Joululoman lähestyessä tunsinkin kokevani jonkinlaista yhteiskuntaähkyä. Huomasin alkavani ottaa yhteiskunnallisia ongelmia liian raskaasti, liian henkilökohtaisesti. Tuntui, etteivät aivoni olisi millään jaksaneet toimia pitkäjänteisesti, ja en jaksanut pohtia yhteiskunnallisia kysymyksiä objektiivisuuteen pyrkien ja monelta eri kantilta, vaan esimerkiksi keskusteluissa saatoin laiskuuttani myötäillä mielipiteitä, koska en enää jaksanut haastaa ajatuksenjuoksuani. Olin väsynyt yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ihmisten toimintaan maailmassa- kaikki tuntui turhauttavalta. Kaikkivoipa motivaation puute yhteiskunnallisia kysymyksiä kohtaan oli vallannut mieleni ja usko omaan osaamiseen hiipunut.

Julistin itseni lopulta yhteiskuntatauolle, ja päätin olla lukematta uutisia tai tutkimuskirjallisuutta, tai katsomatta dokumentteja ja ajankohtaisohjelmia niin kauan, kunnes ne jälleen herättäisivät kiinnostusta. Olin onnekseni joulukuun ajan töissä asiakaspalvelutehtävissä, ja pääsin viettämään aikaani ihmisten parissa, jotka auttoivat irrottautumaan opintokuplasta.

Eilen aloin pitkästä aikaa kirjoittelemaan postausta myös tänne, ja muistin jälleen, kuinka mukavaa yhteiskunnallisten kysymysten pohtiminen voi olla. Saatan alkaa kirjoittamaan jostain ajatuksesta, ja joko huomata sen laajenevan fiksuksi kokonaisuudeksi, tai törmäävän seinään heti alkutekijöihinsä. Näiden tekstien kirjoittaminen on palkitsevaa ja inspiroivaa, mutta ilmeisesti tämäkin harrastus vaatii kykyä tunnistaa sen, milloin tarvitsee kunnnon palautumisen 😊

-Sosiologin päiväkirja

Alkuperäinen julkaisu Instagramissa 13.11.2021