Elän Suomessa. Teen fyysistä työtä tehtaassa. Työpäiväni ovat niin pitkiä, etten ehdi kuin nukkua muutaman tunnin, kunnes joudun jälleen palaamaan töihin. Minulla ei ole vapaapäiviä tai taukoja. Keuhkoja polttaa ja kädet ovat haavoilla. Minulla ei ole passia, vaikka olenkin Suomen kansalainen. Saan työstäni juuri sen verran palkkaa, että pystyn pitämään itseni ravinnossa- ainoastaan pysyäkseni hengissä. Rintaa puristaa ja minua pyörryttää- tajuan, että tämä on elämäni. En tule koskaan pääsemään pois Suomesta, tästä elämästä. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta paeta, vaikka tiedän, että on olemassa paikkoja, jossa ihmiset saavat elää vapaasti.

Herään hikimärkänä- näin juuri ahdistavinta unta pitkään aikaan. En tiedä, olenko koskaan tuntenut itseäni yhtä vangituksi, kuin juuri näkemässäni unessa. Makaan hetken paikoillani ja kertaan unta päässäni. Sitä voimattomaksi tekevää tuskaa, jonka ymmärrys elämäni kapeista, tehtaan, sängyn ja ruoan väliin valetuista rajoista tuotti. Tietoisuus siitä, että muuta ei minulla ei ole. Toivottomuus siitä, ettei muuta ole koskaan luvassa.

Pian uneni muuttui todeksi, sillä havahduin ajatukseen, että n. 40 miljoonalle modernille orjalle, ja n. 152 miljoonalle lapsityöntekijälle tämä on painajainen, johon he heräävät joka aamu. Fact check: How many people are enslaved in the world today? (theconversation.com)

Vaikka orjuus on kielletty, on se silti edelleen globaalisti rehottava ihmisten hyväksikäytön muoto. Orjia ja orjan omistajia löytyy jokaiselta mantereelta, joskus jopa niin läheltä, ettemme edes tunnista orjuutta. Orjuuden vuoksi saamme ostettua halpaa sokeria, edullisia hedelmiä ja vihanneksia, puoli-ilmaisia koruja, kenkiä ja vaatteita, seksiä ja hotelliöitä. Kaikkea länsimaiseen kulutuskulttuuriin kiinteästi kuuluvaa.

Kaikki tämä on tiedossa, ja silti on mahdollista jatkaa arkea laput silmillä kulkien;

Omassa arjessani pyrin ostamaan lähtökohtaisesti harkitusti vain oikeaan tarpeeseen. Huonekalut ja vaatteet mieluiten käytettyinä kavereilta tai kirppareilta. Syön kasvispainotteisesti, ja harvemmin valitsen punaista lihaa. Käytän kasvisproteiineja ja kauratuotteita. En matkusta maihin, joiden ihmisoikeusrikkomuksista olen tietoinen. Pyrin sijoittamaan eettisesti ja kestävän kehityksen periaatteita mukaillen.

Kaikki tämä on tuottanut fiiliksen, että teen jo ´ihan kivasti´ ihmis- ympäristö- ja eläinoikeuksien puolesta. Hiljaa hyvä tulee, ja pitkäaikaiset muutokset lähtevät pienistä muutoksista arjesta yms. Kiitos kognitiivisen dissonanssin, olen elänyt melko tyytyväisessä kuplassa omien arkisten valintojeni suhteen. Toisin sanottuna, jos ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa toiminnan suhteen, pyrkii ihminen muuttamaan ajatteluaan tai toimintaansa suojellakseen itseään epämukavalta tunteelta arvojen ja toiminnan tuottamaa ristiriitaa vastaan. ´Voin ostaa nämä edulliset vaellushousut, koska olen pienituloinen opiskelija, vaikka ne on tehty maassa, jossa tiedän käytettävän lapsityövoimaa´.  Pelottavaa…

Elämme eräässä maailman hyvinvoivimmissa ja vauraimmista maista, pitkälti millä tahansa mittarilla mitattuna. Jos minulla ei ole ´varaa´ valita vaellushousuja, joiden alkuperästä olisin edes jollain tavoin tietoinen, niin kellä sitten on? On murskaavaa ajatella, kuinka helppo kaupassa on ohittaa tietoisuudessa välähtävä ajatus lapsityövoiman ja orjuuden avulla tuotetuista kulutustavaroista ja hyödykkeistä. En voi sanoa, ettenkö tietäisi, ja harva muukaan voi. Emme voi vedota tietämättömyyteen. Tietäminen on kuitenkin eri asia kuin tiedostaminen, ja se onkin ongelman ytimessä. Tiedostaminen on oivaltamista, ja itse koin oivaltamisen hetken herättyäni painajaisesta. Olin elänyt onnellisesti laput silmillä, luullen tehneeni jo ´ihan kivasti´, vain tajutakseni, etten ole tehnyt oikeastaan mitään.

En voi sanoa, että tulen vastaisuudessakaan olemaan eettisyyden esikuva. Meidän on edelleenkin hyvin vaikea tietää markkinoilla olevien hyödykkeiden todellista alkuperää tai elinkaarta. Aion kuitenkin vastaisuudessa pohtia tulevia hankintoja suurennuslasin kanssa. Voisinko korvata osan arkiruoistani reilun kaupan ruoilla (vaikka tämä tarkoittaisikin luopumista Fazerista..), tehdä perusteellisen taustatutkimuksen ennen uusien vaellushousujen ostamista (jotten karmivaa kyllä, nauttisi vapaudestani vaeltaa lapsityöllä vankeudessa tuotetuissa housuissa), tai tarkistaa ostamani aurinkopaneeliyhtiön osakkeiden taustat (jotten vuoden jälkeen huomaisi kyseisen yhtiön valmistavan paneeleitaan uiguurien vankileireillä). Voisin, ja tämä on the bare minium, minkä voin tehdä.

Tämä oli vain pintapuolinen, fiilispohjainen raapaisu monimutkaiseen ilmiöön, mutta jos kiinnostaa lukea ja opiskella lisää näistä aihepiireistä, tässä muutamia lähteitä:

Eetti Ry –Maijan yritysvastuukoulu -podcast – Eettisen kaupan puolesta ry

Kevin Bales- Nykyajan orjat – Ja miten heidät vapautetaan (Kevin Bales) | Kirjavinkit

Global Slavery Index – Global Slavery Index