Suvaitsevuus on ollut viime aikoina pinnalla, kuten saatamme esimerkiksi tuoreen, suurta suosiota saavuttaneen Silakkaliikkeen kohdalla huomata. Liike ajaa yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden asiaa, mikä on eittämättä toivottava tavoite. Liikkeen eräs tärkeimmistä periaatteista on syrjimättömyys, mutta ironistesti kuitenkin jo itse liikkeen synty perustuu syrjinnän periaatteille, sillä se on saanut alkunsa Twiitistä, jossa sen määritellään olevan vastavoima Perussuomalaisille. Suvaitsevaiset saavat olla suvaitsevaisia, mutta kaikkia ei heidänkään tarvitse suvaita, pahamaineisia suvaitsemattomia. Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa nämä suvaitsemattomat usein tunnetaan myös toisella nimellä, persut.

Vuonna 2017 kootun SuomiNyt- kyselyn perusteella 51% perussuomalaisten kannattajista on kuitenkin täysin tai osittain samaa mieltä seuraavan väitteen kanssa: ’’Toivon, että Suomi olisi monikulttuurinen maa, jossa suhtaudutaan suvaitsevaisesti muista maista tuleviin ihmisiin, joilla on eri uskonto ja erilaiset elämäntavat’’. Kokonaisuudessaan Suomalaisista 82% oli täysin tai lähes samaa mieltä kyseisen väitteen kanssa. Uskonkin vakaasti, että Perussuomalaisten kannattajista kaikki eivät ole rasisteja tai ’syntyjään pahoja’, joiksi tämä kyseinen suvaitsevainen liike kuitenkin koko puolueen kannattajineen määrittelee, syventäen vastakkainasettelun kuilua ja tehden avoimen dialogin entistä haastavammaksi.

Kuunnellessa erilaisia medioita, podcasteja, uutisia tai keskusteluohjelmia on vaikea välttyä korkeassa asemassa toimivien asiantuntijoiden ja poliitikkojen väheksyviltä ja halventavilta kommenteilta Perussuomalaisia kohtaan. Minulle tämä toiminta näyttäytyy oppikirjaesimerkkinä koulukiusaamisesta, äänekkäimmät syrjivät ja muut hyväksyvät hiljaisesti. Fasismin ja äärioikeiston nousustakin on ollut puhetta, ja uhkakuvien maalailusta on tullut arkipäivää, näitä termejä käytetään surutta mitätöidessä vastapuolta.

Mistä fasismi sitten historiallisesti nousee? Ratkaisemattomista yhteiskunnallisista ongelmista, jotka ovat kapitalististen talouden epä-tasa-arvoisten asemien tuotos. Fasismi ei ole mikään erityinen ideologia tai poliittinen aate, vaan toimintaa, joka syntyy, kun ihmisiä ei kuulla, eivätkä ihmiset saa kaipaamaan arvostusta niin henkisellä, kuin taloudellisellakaan tasolla, ja usko demokratiaan rapistuu. Fasismi nousee kapitalismin kriisiytymisestä, ja ihmisten tarpeiden väheksyminen ja mitätöiminen ovat bensaa tämän ilmiön liekkeihin. Tämän hetkisessä keskustelussa unohdetaan täysin, että Perussuomalaiset on ollut pienituloisten ja matalasti koulutettujen puolue, niiden ihmisten, joiden on usein haastavaa saada ääntään kuulumaan yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lääkkeenä tämän toiminnan torjunnassa onkin ihmisten todellinen, tasavertainen kuuntelu, mitkä ovat niitä juurisyitä, jotka ajavat ihmisiä kohti vihapuhetta ja epätoivoa, ja miten voimme yhdessä kehittää näitä yhteiskunnan osa-alueita?

Näin ollen haastankin jokaisen tekstiä lukevan tarkastelemaan omaa suvaitsevuuttaan suurennuslasin kera. Omat ennakkoluulot ja yleistykset estävät usein eriäviä mielipiteitä esittävän tasavertaisen kuulemisen myös muilla yhteiskunnan osa-alueilla, kuin siellä mistä erimielisyydet nousevat. Nämä ennakkoluulot saattavat olla osa ongelmaa, jota tällä hetkellä julkisessa keskustelussa päivittelemme. Kaikki Perussuomalaiset eivät ole yhtä kuin Teuvo Hakkarainen tai Soldiers of Odin, vaan parjatun persu termin taustalta saattaa löytyä myös ihan oikeita ihmisiä, joilla on perusteltuja argumentteja talouteen, politiikkaan ja yhteiskuntaan liittyen. Puolueiden välisessä vertailussa Perussuomalaisten kannattajissa on eniten matalasti koulutettuja, työntekijäasemassa toimivia henkilöitä sekä työttömiä. Näiden ihmisten ääni kuitenkin sorretaan puolueen uuden maahanmuuttovastaisen brändäyksen alle tätä kantaa edustavien äänekkäiden idioottien mediaseksikkäiden ulostulojen avulla.

Näenkin ongelmallisena, että monet meistä eivät näe, tai halua nähdä sen muurin taakse, joka Suomen toisesta työväenpuolueesta on luotu, myönnettäköön että puolueen poliitikot ovat siinä myös avuliaasti auttaneet asiattomilla kirjoituksilla ja ulostuloillaan. Puolueen kannattajakunta ei kuitenkaan ole aina yhtä kuin poliitikkonsa, vaan äänestäjistä löytyy erilaisista taustoista tulevia ihmisiä, joiden syyt äänestää Perussuomalaisia vaihtelevat.

Perussuomalaisten onkin korkea aika esittää konkreettisia ulostuloja myös esimerkiksi talous- ja sosiaalipolitiikan suhteen, ja median velvollisuus on nostaa myös näihin osa-alueisiin kantaa ottavia kommentteja yhteiskunnalliseen keskusteluun. On äärettömän tärkeää kuunnella niitä imisiä, joiden syyt äänestää Perussuomalaisia eivät liity maahanmuuttoon, vaan muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja epätasa-arvoisiin asemiin.

Mainittava myös on, että taloudellinen tasa-arvo on ilmastonmuutoksen torjunnan lähtökohta, eikä kestävää muutosta saada aikaan ilman taloudellisesti tasa-arvoisia mahdollisuuksia, niin lokaalisti kuin globaalistikin. Näin ollen huomiota pitäisi kiinnittää talous- ja sosiaalipolitiikkaan, ja tarkastella, kuinka toiminta ja päätökset näillä yhteiskunnan osa-alueilla mahdollistavat tasavertaiset mahdollisuudet ympäristöystävällisten valintojen tekemiseen koulutuksesta tai tulotasosta riippumatta.